Viikko sisälsi sen verran hyviä uutisia, että perjantain koittaessa Alkosta tarttui mukaan pullo kuohuvaa. Ensin suunnistin jo kohti Cremanteja, mutta sitten muistin, että olin taannoin juonut ravintolassa erinomaista Cavaa ja muutin kulkusuuntaa. Nappasin hyllystä Maset L’avi Pau Gran Reserva Cavan, jonka luvattiin olevan erittäin kuiva, hapokas ja kevyen paahteinen.
Maset L’avi Pau Gran Reserva Cava
Tuoksu on juurikin kevyen paahteinen. Mukana on omenaisuutta ja keltaista luumua. Maussa korostuvat päärynäinen lempeä hedelmäisyys, aavistuksen sitruksinen tunnelma kaikessa happoisuudessaan ja paahteinen eleganssi. Kuplat ovat pirteät, jopa napakat cavalle. Happoisuus ja sitruksisuus tuo yllättävän voimakasta ryhtiä tähän viiniin. Makumaailma on tasapainoista cavaa, laadullisesti kivassa balanssissa. Olisin kaivannut hieman maltillisempia happoja, jolloin tämä olisi ollut vielä erinomaisempi. Kaikkineen kumminkin kiva ja reipas cava!
Arvio: Ostaisin toistekin.
Otsikossa mainittu viinin koko nimi on aikamoinen termihirviö. Gran Reserva viittaa viinin ikäännyttämiseen. Jotta viini voi olla Gran Reserva -tyyppiä, sitä on pitänyt kypsyttää yhteensä vähintään 60kk. Kypsyttämisessä osa ajasta viinejä kypsytetään tynnyreissä tai tankeissa ja lopuksi usein vielä pulloissa ennen myyntiin laskemista. Gran Reservasta pykälä alaspäin (min. 36kk kypsytetty viini) on Reserva. Ja sen alapuolelta löytyy Crianza ja vielä Roble. Vino Joven (suom. nuori viini) termillä kutsutaan viinejä, jotka myydään alle vuoden kuluessa sadonkorjuusta. Näitä ei välttämättä ole kypsytetty lainkaan ja ne vertautuvat vaikkapa ranskalaisiin Beaujolais Nuoveau -viineihin.
En yleensä koskaan osta viiniä etiketin perusteella. Mutta joskus ostan. Nyt ostin siiliviiniä. Olin ostamassa Pinot Noiria fonduen kaveriksi. Sitten kumminkin ostin Miss Harryn ja matkalla kassalle siiliviini hyppäsi kyytiin.
Tämä on jotenkin sympaattinen ihan kaikkiaan. Etiketin lisäksi myös maku!
Crafty Hedgehog Bidynamic (Alko 12,98 €) on ranskalainen puhdas Merlot-viini. Täyteläisyys ja tanniinit kivaa keskitasoa. Hintakin oikein edullinen.
Tuoksu on lakritsilla höystetty vadelmahillo. Maku on pehmeän sulava, maltilliset tanniinit ja hapot ilmaantuvat maun loppupuolella ja tuovat sopivasti rakennetta mutta eivät pilaa lempeän seesteistä tunnelmaa. Maussa korostuvat vadelman, mustaherukan ja mustaherukan lehden aromit. Pieni yrttinen vivahde piipahtaa lopuksi.
Riojan alueelta Espanjasta löytyy paljon Tempranillo-rypäleestä tehtyjä lajikeviinejä. Koko alue on kuuluisa juuri Tempranillosta ja se onkin kiinnostavan monipuolinen viini. Tempranillosta tehty viini kestää ikäännyttämistä yleensä hyvin ja Riojan alueen viinejä tyypillisesti kypsytetäänkin pitkään. Kypsytys tapahtuu ensin tynnyreissä ja sitä jatketaan vielä pullotuksen jälkeen ennen kuin viinit tuodaan markkinoille.
Voit löytää näiden Riojan pullojen kyljistä termit Crianza, Reserva ja Gran Reserva. Crianzaa on kypsytetty vähintään 2 vuotta, Reservaa vähintään 3 vuotta ja Gran Reservaa vähintään 5 vuotta. Myynnissä on nyt siis 2018 ja sitä ennen valmistettuja vuosikertoja Gran Reserva -viinejä.
Alkosta voit poimia koriisi vaikkapa tämän 2016 vuoden Coto de Imazin (27,89 €). Anna viinille hetki aikaa hengittää niin huomaat sen parhaat puolet.
Tuoksussa nousevat esiin kirsikka, yrttisyys ja jopa kevyt toffeemainen makeus. Maun puolesta tämä viini on tumman karpaloinen, mukana hentoa savuisuutta ja vaniljaa. Maun loppupuolella yrttisyys korostuu kun tanniinien vaikutus pääsee täyteen mittaansa. Viini erityisesti tuhdeille liharuuille mutta käy mukavasti myös kevyemmille juustoille.
Kaikkiaan varmaotteinen viini, jossa on luonnetta ja laadukasta tunnelmaa.
Sattuipa vastaan perjantai, jolloin hain Alkosta samppanjan. Kyllä se muuten kirjoitetaan noin. Ei hoota. Kysykää vaikka kielitoimistosta. Vai mikä instanssi se nyt olikaan. Asiaan.
Kävin pienehkössä Alkossa, jossa samppanjahylly ei ollut järin laaja mutta katse kiinnittyi hyllyn reunan lappuun, jossa mainittiin tuotteen olevan uutuus. Riitävän hyvä peruste, sen otan, ajattelin hyllyä pällistellessäni.
FLEURY FLEUR DE L’EUROPE CHAMPAGNE BRUT NATURE
Tämän viinin tuoksu on vahvan paahteinen, tuoksusta on vaikea erottaa muita nyansseja niin vahvan briossimaisuuden vuoksi. Maussa on omenaa ja voita, lemon curdia, lopussa greipin tyyppistä hapokkuutta
Tuoksun perusteella olisi voinut olettaa, että tämä on superpaahteinen ja kermaisen tuntuinen viini. Rakenne on kuitenkin raikkaan hapokas mutta silti aromaattinen. Makumaailma terävöityy loppua kohden ja jättää suuhun happojen myötä hiukan kiristelevän tunteen.
Ruokaparina kokeilin tämän kanssa voissa paistettua ahventa ja varhaiskaalisalaattia. Ja toimi hienosti!
Voissa paistettua ahventa ja varhaiskaalisalaattia
Kaiken kaikkiaan ilahduin tästä kovasti! Kävin myös lukemassa hiukan tietoa tuottajasta ja löysinkin tiedon, että biodynaaminen viljely on jo pitkään ollut tuottajatalolle tärkeää. Sitä suuremmalla syyllä voi todeta, että tässä samppanjassa on varsin hyvä hinta-laatusuhde!
Kevään saapuminen VIHDOIN oli ihana asia! Pääsiäinen kylvettiin auringossa ja sitä suuremmalla syyllä halusin lasiin myös jotakin sellaista, joka tuntuu keväältä. Suunnistin Alkossa pääsiäisen kynnyksellä valkkarihyllylle ja nappasin otsikon viinin mukaan ihan siksi, että olen matkustamassa jonkin ajan päästä Itävaltaan.
Grüner Veltlinerit ovat mieleeni, sillä niiden aromimaailma on vivahteikas. Sanoisin, että ne ovat valkoviineinä aromikkaita ja kiinnostavia, joskaan eivät liian rajoittavia esimerkiksi pariksi sopivien ruokien suhteen. Grüner Veltlineriä tuotetaan Itävallassa paljon, se on selkeästi maan ykkösrypäle ja vilejyalaltaan kattaa noin kolmasosan koko Itävallan viininviljelyksistä. Itävallassa maaperä on vaihtelevaa, maastossa vuorottelevat vuoristoiset alueet ja jokien johdattamat laaksot. Jokialueilla lämpötilat pysyttelevät usein hiukan muita alueita lämpimämpinä ja mahdollistavat siten viinien voimistumista. Ehkäpä juuri Itävallan moninaisen maaston ansiosta viinit saavat lukuisia aromaattisia sävyjä.
Grüner Veltlinerit ovat tyypillisesti hyviä pareja kaloille ja äyriäisille. Ne pärjäävät hyvin myös rasvaisempien ruokien kanssa ja pääsiäisenä grillattu pekoniin kääritty kana sopikin tämän rinnalle todella kivasti!
Steinschaden Grüner Veltliner
Tämä Steinschadenin viini on kuiva ja reippaan hapokas. Tuoksu on rohkean hedelmäinen. Sitruksen aromit nousevat päärynän rinnalle. Makumaailmaltaan tämä on tyylikäs: kypsää omenaa, päärynää, sopiva ripaus pippuria ja sitruksisia aromeja.
Tämä on siis todella lajityypillinen viini, erittäin monikäyttöinen ja mielestäni elegantti. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan! (Alko 11,09€)
Mitähän Vidadilloa? Vidadillo on rypäleissä melko harvinainen tuttavuus. Tällä Espanjassa viljeltävällä lajikkeella on pitkä historia mutta nykytuotannossa sen osuus on hyvin marginaalinen. Garnacha on hyvin saman tyylinen rypäle kuin Vidadillo. Lajike tuottaa vahvoja tanniiniisia viinejä, sillä sen kuori on paksu ja pigmentti voimakas. Tämä lajike kestää viininä myös hyvin kypsytystä. Ei siis ihme että tämä nyt suurennuslasin alla oleva Menguante on vuosikertaa 2017.
Viini löytyi Alkon erikoiserästä (16,99€) ja onkin aina ilo löytää harvinaisempia lajikkeita testattavaksi, etenkin näin kohtuulliseen hintaan.
Menguante Vidadillo Seleccion 2017
Viinin tuoksu on vahvan mausteinen, mukana on kirsikkaa ja nahkaa. Maku on tuoksua maltillisempi; alkuun happaman marjainen, sitten kypsän kirsikkainen. Tanniinit ovat vahvasti läsnä ja jälkimaku on todella pitkä. Viinissä on ryhtiä ja luonnetta mutta jyräävän voimallinen se ei kuitenkaan ole. Vahva mausteisuus yhdessä tanniinisuuden kanssa luo terhakan kombon, joka sopii erinomaisesti hiukan rasvaisemman ruuan kaveriksi. Itse yhdistin tämän possun kanssa ja yhdistelmä oli erinomaisen toimiva. Alkon luokittelussa tämä viini oli laitettu Mehevä & Hilloinen -kategoriaan mutta hilloisuutta en tästä kyllä löytänyt. Vahva tanniinisuus johtaa tämän viinin olemusta joten itse olisin sijoittanut tämän Vivahteikas & kehittynyt -kategoriaan.
Tammikuu hurahti johonkin ties minne. Vaikka en viinikirjoituksia saanutkaan aikaiseksi, sain sentään pari viiniä maistettua. Tipatonta tammikuuta en viettänyt mutta kohtuullisuudessa on pysytty hyvin vahvasti. Tänään piipahdin kumminkin nopeasti Alkossa ja nappasin mukaani uuden tuttavuuden.
Pyrin uusiin viineihin tutustuessani katsomaan valikoimaa laajalla linssillä. Valitsen yleensä ensin maan tai ainakin maanosan, josta haluaisin löytää jotain kiinnostavaa. Tänään intuitio vei Portugalin kohdalle.
Quinta Do Valdoeiro 2017 (Alko 13,78€) on sekoiteviini Portugalin Bairradan alueelta. Bairrada sijaitsee maan keskivaiheilla. Alue on keskittynyt punaviinien lisäksi kuohuviineihin. Bairradan alue on tunnettu laadukkaista viineistään, eikä tämän alueen viinejä Suomesta kovin yleisesti olekaan saatavilla. Siitäkin syystä tämä viini on kerrassaan mielenkiintoinen tapaus.
Tuoksusta nousee esiin lämmin punamarjaisuus ja yrttisyys – tuoksu on alkuun pehmeä ja antaa osviittaa viinin tunnelmasta. Tämän perusteella päättelisin, että kyseessä on mukavan lempeä ja marjainen viini.
Maku on tuoksua voimallisempi; marjainen aromimaailma kääntyy terävämpään suuntaan ja esiin nousevat karpalon ja puolukan sävyt. Tanniinit lämmittävät suuta. Tuoksussa esiin noussut yrttisyys ilmestyy maun loppupuolella ja tekee tästä kiinnostavan kokonaisuuden. Viinin ikä ilmenee tyylikkyytenä ja tasapainoisuutena.
Hinta-laatusuhde siis mielestäni erinomainen! Hieno alkuvuoden löytö!
Vuosi 2022 oli omalta osaltani työntäyteinen. Päivätyöni, joka ei siis millään lailla liity viineihin, piti minut sen verran kiireisenä koko vuoden, että blogiakin tuli päivitettyä aika harvakseltaan. Tänä vuonna töitä riittää yhä mutta yritän raivata kalenterista aikaa myös harrastuksilleni, kuten viinien opiskelemiselle.
Uuden vuoden alkajaisiksi tarkistetaan tyypillisesti ruokavalio, aloitetaan taas liikuntaharrastukset ja suunnitellaan erilaisia elämänmuutoksia. Vauhtia uuden elämän aloittamiseen voi hakea netissä tyrkyllä olevista kursseista, valmennuksista ja haasteista. Yksi alkuvuoden kuuma peruna on vegaanihaaste, jossa esiin nostetaan erittäin ajankohtainen huoli siitä, etteivät ruokailutottumuksemme pidemmän päälle ole kovin kestävällä tolalla. Ravitsemuksen tulisi siirtyä vahvemmin kasvispainotteiseksi ja vaikka kauppojen tarjonta onkin vahvistunut tältä osin hurjasti, ei kokkailtavien ruokien keksiminen uudelleen ole ihan yksinkertaista.
Törmäsin hetki sitten ruotsalaisessa Lantliv-lehdessä kokoelmaan vegereseptejä. Nappasin sivusta kuvan ja kaupassa aloin lapata kärryyn sopivia aineksia. Ensimmäisenä testiin pääsi kuvassa ihanalta näyttänyt linssipasta. Totesin tämän ihan tosissaan hyvänmakuiseksi joten resepti jakoon, olkaa hyvät!
Linssipasta belugalinsseistä
LINSSIPASTA
Ainekset:
- 1 pieni sipuli
- 1 pieni porkkana tai puolikas isommasta
- 4 pientä herkkusientä
- aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä noin 50g
- 100g belugalinssejä
- kasvisfondia tai kasvisliemikuutio
- 2 valkosipulinkynttä
- purkki tomaattimurskaa
- soijakastiketta
- oliiviöljyä
- kuivattua timjamia
- pari laakerinlehteä
- suolaa ja pippuria
Kuori sipulit ja porkkana. Silppua sipuli pieneksi
ja raasta porkkana sekä herkkusienet raastimen
hienolla terällä. Pilko aurinkokuivatut tomaatit pieneksi.
Pilko valkosipulit myös pieneksi.
Huuhdo linssit kylmällä vedellä ja laita ne sitten
kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää keitinveteen
puolikas kasvisliemikuutio tai 1 rkl kasvisfondia.
Kuullota sipulia sekä raastettua porkkanaa ja sieniä
oliiviöljyssä miedolla lämmöllä kunnes ne pehmenevät.
Lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaatit ja valkosipulit.
Aurinkokuivattujen tomaattien öljyä saa mennä reilusti
mukana. Kuullota vielä kunnes valkosipuli pehmenee.
Kaada joukkoon tomaattimurska ja lisää laakerinlehdet
ja timjami sekä reilu loraus soijakastiketta. Lisää
vielä reilu dl vettä ja toinen puolikas
kasvisliemikuutiosta tai 1 rkl kasvisfondia. Anna
hautua noin 20 min tai jos on aikaa niin kauemminkin.
Kun linssit ovat kypsät, kaada pois niiden keitinvesi
ja lisää ne ruokaan. Anna hautua vielä muutama minuutti.
Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla ja lisää
vielä tarvittaessa soijaa.
Tarjoile hyvän pastan kanssa.
Vinkki! Säästä vähän pastan keitinvettä: jos soosi
on liian paksua, lorauta joukkoon notkistamaan.
Vinkki 2! Voit myös kokeilla soseuttaa kastikkeen
ennen linssien lisäämistä, saat samettisemman koostumuksen.
Laadukas pasta on tie onneen. Lähimmästä marketista löytyi ilokseni Rummon täysjyväpastaa. Se sopi tähän mahtavasti! Tomaattimurskassa taas Mutti on voittamaton, sen koostumus lyö muut laudalta. Kuvassa olen ripsauttanut päälle parmesaania kun sitä sattui löytymään mutta ilmankin tämä on hyvää!
Suomen syksyn ja saapuvan talven näyttäessä niitä ei-niin-parhaita puoliaan (lue: vettä sataa ja on synkkää), pääsin piristyksekseni käymään Helsingissä Korjaamolla Saksan Viinien järjestämässä Generation Riesling -tapahtumassa. Tarjolla oli hyviä viinejä ja kiinnostava paneelikeskustelu sekä mahdollisuus kurkata saksalaisen viininvalmistuksen verhojen taakse nuorten tekijöiden opastamana.
Rouva viiniakiitos.fi iloitsee päästessään ihmisten ilmoille
Mikä ihmeen Generation Riesling?
Generation Riesling on saksalainen nuorten viinintekijöiden yhteisö, jonka tavoitteena on laaja-alaisen yhteistyön lisäksi tehdä saksalaista viinintuotantoa tunnetuksi niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Yhteisöön kuuluu vain alle 35-vuotiaita viinintekijöitä, joista useat edustavat tuoretta sukupolvea pitkät perinteet omaavien viinitilojen ketjussa. Yhteisön avulla nuoret viinintekijät jakavat tietoa ja kehittävät toimintaansa tuottaakseen laadukkaita ja toinen toistaan loistavampia viinejä. Nimensä mukaisesti Riesling näyttelee yhteisössä isoa roolia mutta toki tuottajien lajikevalikoimassa ovat myös kaikki muut Saksassa viljeltävät lajikkeet.
Generation Riesling -tapahtumassa viisi nuorta viinintekijää jakoi kokemuksiaan ja havaintojaan mainion Wineandbeyond.fi:n Anniina Schreinerin haastattelussa. Nuorempi viinintekijäkaarti uskoo, että heidän vahvuutensa viinintekijöinä on aiempia sukupolvia laajamittaisempi tiedonjako ja verkostoituminen muiden viinintekijöiden kanssa. Samaan aikaan nähdään kuitenkin tärkeäksi pitää kiinni siitä osaamisesta sekä perinteistä, joita heitä edeltävät sukupolvet ovat tiloilla vaalineet.
Opin illan aikana myös paljon uutta. Tässä muutamia knoppeja:
Kuivana kesänä, kuten kesänä 2022, menestyvät parhaiten vanhat viiniköynnökset, sillä niiden juuristo ulottuu riittävän syvälle maaperään. Näin kasvi voi saada vettä ja ravinteita myös kuivien kausien aikana.
Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita ja ohjaa lajikevalintoja yhä enemmän suuntaan, jossa suositaan homeille vastustuskykyisimpiä rypälelajikkeita.
Kasvuolosuhteiden muutos tuo esimerkiksi laajemmat mahdollisuudet punaviinin viljelyyn Saksassa.
Uudet lajikkeet ja risteyttämällä saatavat muunnokset saattavat tulevaisuudessa nostaa päätään vauhdilla. Jännittävää onkin nähdä, millaiseksi muodostuu perinteisten lajikkeiden asema kasvuolosuhteiden muuttuessa: syntyykö tilanne, jossa nyt vallan tavanomaisista rypälelajikkeista tulee niiden kasvatukseen liittyvien haasteiden vuoksi kalliita harvinaisuuksia. Vai mahtaako suosio lopulta kääntyä uusien lajikkeiden puolelle?
Mikä on Sauvignac?
Generation Riesling -tapahtumassa pääsin maistamaan uudesta hybridilajikkeesta tehtyä Sauvignac-viiniä. Se oli erinomaisen hyvää enkä sokkona olisi tunnistanut sitä poikkeavaksi lajikkeeksi, vaikka siinä omat persoonalliset vivahteensa olikin. Sauvignac-lajikeon Sauvignon Blancin ja Rieslingin risteytys, jossa on lisäksi hybridinä sekä niin sanotun tavanomaisen viiniköynnöskasvin Vitis viniferan että sen rinnakkaislajikkeen Vitis amurensiksen geenejä. Sauvignacia kutsutaan myös lyhenteellä VB (Valentin Blattner Cal 6-04).
Sauvignac -viini
Kaiken kaikkiaan Generation Riesling -tapahtumasta jäi päällimmäisenä mieleen toiveikkuus: viininvalmistus on loistavissa käsissä myös nykyisten sekä tulevien sukupolvien toimesta, sillä yhdistämällä sopivasti uutta ja vanhaa, saadaan aikaan laatua sekä uusia oivalluksia.
Iso osa tapahtumassa esitellyistä viineistä ei ainakaan nyt löydy Alkon valikoimasta, mutta alla yksi kiinnostava poiminta:
Saksan Viinitiedotus järjestää vuotuisen Saksan Pinot Noir -viikon jälleen 24.10.-30.10. Mukana on 9 ravintolaa, joista 3 Tampereelta. Tamperelaisista ravintoloista mukana ovat Aisti, Tuulensuu sekä Henriks.
Lähde siis ihmeessä tutkimaan Pinot Noirin monia ulottuvuuksia mukana oleviin ravintoloihin. Osallistuvat ravintolat sekä Pinot Noir -viikon kuvakilpailun ohjeet löydät klikkaamalla tästä.
Pääsin jo etukäteen kurkistamaan Aistin ja Tuulensuun tarjontaan, seuraavassa siis paljastuksia siitä, mitä on luvassa!
Aisti on tamperelainen, kotimaisiin makuihin nojaava ravintola hyvällä paikalla ihan keskustassa. Aistissa raaka-aineille on annettu niiden ansaitsema kunnia ja makumaailma on ihana yhdistelmä klassisia makuja sekä moderneja tulkintoja. Juuri sitä on myös Pinot Noir -viikon menu.
Aistin alkuruoka
Aistin Pinot Noir -viikon menu sisältää alkuruokana savustettua ankanrintaa, tyrni-vinaigrettea, pekaanipähkinää ja kurpitsapannukakkua. Pääruokana on yrttikuorrutettua lohta, piparjuurikastiketta ja paahdettua maa-artisokkapyrettä. Jälkiruokana tarjolla on päärynä-suklaa frangipane ja vaniljajäätelöä. Menulle on valittu viineiksi kuohuva Pinot Noir Dr Bürklin – Wolf cuvée brut sekä punaviini Karl Haidle Spätburgunder. Dr Bürklin on kotoisin Pfalzista, joka lienee ennemmin tunnettu Rieslingeistään. Alueelta tulee kuitenkin paljon laadukkaita viinejä ja tämä Pinot Noirista valmistettu kuohuviini istuukin paahteisella aromimaailmallaan laatuviinien kategoriaan. Karl Haidle taas on kotoisin Würtembergin alueelta, joka ei alueena ole kovin tunnettu ainakaan Suomessa. Alueen kiinnostavuutta kyllä mielestäni lisää juuri se, että alueen viinejä on niin vähän saatavilla. Nyt siis silmät tarkkana kun jossain osuu kohdalle!
Tässä vaiheessa joku nokkela jo miettii että miksi nyt yhtäkkiä hypättiin Spätburgunderiin kun piti olla teemana se Pinot Noir. Ei hätää, kaikelle on selitys. Palataan siihen hiukan tuonnempana.
Aistin alkupala on kerrassaan hurmaava. Kurpitsapannukakku on ilahduttava idea! Ankka on juuri niin kevyesti savustettu jotta sen ominaismaku pääsee täysin oikeuksiinsa ja kun nämä yhdistetään tyrnin reippaalla hapokkuudella, saadaan aikaan erinomainen annos. Tästä ei puutu kerrassaan mitään. Ei edes esillepanon kruunaavia kukkia. Okei, sitä tyrni-vinaigrettia olisi saanut olla hiukan lisää, niin hyvää se oli. Kuohuva Dr Bürklin toimii tämän alkuruuan kanssa hienosti. Sen paahteinen, jopa pähkinäinen aromimaailma ja riittävän rohkea makuprofiili komppaavat annoksen makuja. Täysosuma on kumminkin Karl Haidle: se nostattaa ankan vielä uudelle tasolle eikä nöyristy edes voimallisen tyrnin edessä.
Aistin pääruoka
Aistin jälkiruoka
Pääruoka-annos on klassikkoainesta: lohi, yrtit ja syksyyn mielestäni ihan ehdottomasti kuuluva maa-artisokka muodostavat lempeän kokonaisuuden. Annoksen visuaalisuutta nostaa pykälän ylemmäs pinkin värin saaneet fenkolit. Karl Haidle pärjää mainiosti läpi tämänkin aterian. Tuottajan mukaan juuri punaiselle kalalle tämä viini onkin suositeltu pari.
Jälkiruoka on suklaakakkua isolla alkukirjaimella ja sen päärynäinen päällys tuo mieleen sacherkakun voittamattoman kombon; mitäpä muuta saksalaiselta teemaviikolta voikaan odottaa!
Tuulensuu on puolestaan tamperelainen gastropub, jonka juomavalikoima ei heti löydä vertaistaan. Tuulensuulla on omaa maahantuontia ja iso kellari; tarjonnasta voit löytää siis mitä ihmeellisimpiä yllätyksiä! Pinot Noir -viikkoa varten listalle on poimitu useita kiinnostavia tuttavuuksia Saksan eri alueilta (Würtembergin alueelta muutamakin!) Nyt tutustuin Tuulensuun itse maahantuoman Jakob Schneiderin valko- ja roseeviiniin sekä Knipserin punaviiniin. Jakob Schneiderin tilalla on pitkä historia ja se toimii Nahen alueella.
Tuulensuun tarjontaa
Pretzel ja muut herkut
Jakob Schneiderin Spätburgunder Blanc de Noir valkoviini on puhdaspiirteinen, raikkaan hapokas ja rakenteeltaan selkeä. Jälkimaku on voimallinen. Spätburgunder Rosé taas on todellinen yllättäjä: maku on puhdasrotuinen rosé marjaisine ja hedelmäisine aromeineen mutta makumaailma on jotakin erilaista. Viinin alkutuntuma on reipas, tutut hunajamelonin ja mansikan aromit löytyvät alusta mutta maun loppupuolella suun valtaa tuhti hedelmäisyys. Aistin jopa banaania. Oho! Tämä on kyllä yksi hauskimmista roséista joita olen maistanut. Knipser Kalkmergel Spätburgunder on Pinot Noirin voimallisemman puolen ilmentymä. Toisinaan kuulee, että Pinot Noirista tehdyt viinit ovat marjamehuja. Raikas marjaisuus onkin tyypillinen aromi Pinot Noir -viineille mutta automaattisesti se ei tarkoita, että ne ovat aina huippukeveitä. Knipser toikin mukanaan maamaisia aromeja yhdessä kypsien marjojen ja savuisuuden kanssa. Tästä kannattaa aloittaa paatuneimmankin Pinotin kritisoijan käännyttäminen.
Tuulensuu tarjoaa Pinot Noir -viikon kylkiäisiksi saksalaisia herkkuja, kuten pretzeleitä ja bratwursteja. Vaikka ne liki automaattisesti liitetäänkin oktoberfesteille, sopivat nämä herkut erinomaisesti myös saksalaisten viinien seuraan. Prost!
Niin, se Spätburgunder. Saksassa Pinot Noir tunnetaan nimellä Spätburgunder. Kyse on siis ihan samasta asiasta, samasta rypälelajikkeesta mutta sillä on Saksassa vain oma terminsä. Jos siis joku tarjoaa Spätiä niin älä suotta pelästy, lasiin päätyy siis monelle ihan tuttua Pinot Noiria.
Ihanaa Pinot Noir -viikkoa!
*Juttu tehty yhteistyössä Saksan Viinitiedotuksen kanssa
