Pienten viinipullojen valikoimaa löytyy Alkosta jo ihan kivasti, joskaan ei vielä mielestäni riittävästi. Ainakin paikallisessa pikkumyymälässä pienten pullojen hyllynpätkä on aika lyhyt mutta eräs ilta päätin napata sieltä jotain mukaani. Tartuin Piedemonte Gamma Viura valkkariin (Alko 4,99€ / 0,375l).
Tuoksu on hersyvän kukkainen ja paahteinen. Maussa paahteinen aromi on tuntuva muttei liian jyräävä. Mukana on kypsää persikkaa ja kuivattua aprikoosia. Maun keskivaiheilla mukaan tulevat sitruksiset piirteet mutta lopputuntuma kääntyy lempeästi paahteisen puolelle. Vaikka viini ei ole lainkaan makea (sokeria 0g/l), sen aromimaailma tuo väistämättä mielikuvan makeasta. Tämä johtuu siitä, että Moscatel-rypälettä käytetään tyypillisesti makeiden viinien raaka-aineena ja sen aromimaailma on korostetun makean hedelmäinen.
Tämä oli yllättävän moniulotteinen viini mutta jotenkin teollisen tuntuinen. Paahteisuudesta plussaa, jopa esanssisesta hedelmäisyydestä miinusta sillä Chardonnayn parhaat puolet jäävät tässä peittoon.
Alkon erikoiserät kiinnostavat minua ihan erityisesti. Omasta lähialkostani niitä ei löydy mutta jo seuraavasta myymälästä löytyykiin oma hyllynsä, jonne saapuvat aina kiinnostavat erikoiserien tuotteet. Vaikka olin viimeksi hakemassa kyseisestä myymälästä ihan muuta, päädyin tietysti taas ihmettelemään, mitäs spesiaalia tällä kertaa olisi tarjolla.
Nappasin mukaani Jean-Marie Reverdyn La Villaudière Sancerre Rougen, sillä Sancerre on tyypillisimmin valkkari. Sancerren punaviini kuulosti kiinnostavalta, en muista maistaneeni sellaista ennen. Koska Sancerre on Loiren laaksossa Ranskassa sijaitseva perin viileä viinialue, sen tuottamat viinit ovat luonnollisesti viileässä viihtyviä lajikkeita. Itse asiassa Sancerren nimellä saa tuottaa vain Sauvignon Blanceja ja Pinot Noireja.
Pinot Noirilta saattaa odottaa tyypillisesti raikkautta ja keveyttä. Mutta mitä tarjosikaan Jean-Marie Reverdy La Villaudièren Sancerre?
Jean-Marie Reverdy La Villaudière Sancerre Rouge 2018
Tuoksu on huumaava. Eleganttia mausteisuutta ja tummaa kirsikkaa seuraa mansikka. Maku toistaa tuoksun aromit, lempeä mansikkaisuus ryhdittyy keveällä happoisuudella ja tanniinit ovat hyvin kevyet, kuten Pinotilta odottaa saattaa. Maun loppupuolella viini ottaa vielä napakan ryhtiliikkeen eikä siten jää millään tasolla latteaksi. Tunnelma on lähellä hilloista olematta kuitenkaan makea.
Kokonaisuutena tämä on virkistävän persoonallinen viini, joka jättää hymyn huulille.
Alle kymmenen euron viini aiheuttaa minussa väkisinkin ennakkoluuloja. Alkossa en taatusti koskaan valitse alle kympin viiniä. Harvemmin alle 15 euronkaan tuote päätyy koriin. Kyykkyosastoa tutkiessa mielikuvissa pyörivät välittömästi El Tiempo ja Magyar – ajatuskin puistattaa. Mutta koska olen Viinilehden aktiivinen lukija, luotan melko paljon tuottamiinsa arvioihin viineistä. Ja jos Viinilehden arvion mukaan Aires Del Sur Barrel Aged Organic (Alko 9,98€) on kelpo, se ansaitsee tulla testatuksi.
Siispä härkää sarvista ja alle kympin punkkua lasiin. Epäilyttää. Jännittää.
Aires Del Sur Barrel Aged Organic 2021
Tuoksussa kohtaan selkeästi tammitynnyrin merkit. Löydän myös neilikkaa ja mausteisuuden lisäksi hiukan maamaisia vivahteita. Maun puolella kypsä marjaisuus on vallitseva: karpaloa ja karhunvatukkaa. Tummaa luumuista täyteläisyyttä. Mausteisuus tuo ryhtiä, joskaan en aivan olisi laskenut tätä viiniä Roteva & Voimakas -kategoriaan, kuten Alko on tehnyt. Tämä viini on tuhti mutta ei mielestäni ylitä vielä rotevan rajaa. Tanniineja on tässä viinissä tasapainoisen reipas määrä kokonaisuuteen nähden.
Tempranillo tuo tähän kaivattua syvyyttä Cabernet Sauvignonin rinnalle ja Petit Verdot taas tanniinnista ryhdikkyyttä. Oikein onnistunut blendi siis! Tämä viini tuo esiin sen, mitä espanjalaisissa punaviineissä ihailen: rohkean ryhdikkyyden.
Kaiken kaikkiaan tämä viini oli iloinen yllätys: ehdottomasti yksi parhaista halpiksista joita olen testannut!
Kesälomani toisella puoliskolla teimme lomareissun Puolan Gdanskiin. Kaupunki itsessään on viehättävä ja siisti, tosin turisteja oli välillä ihan tungokseen asti. Tämä mukava kaupunki oli kuitenkin erinomainen kohde lyhyelle lomapyrähdykselle ja etenkin laadukas ravintolatarjonta yllätti positiivisesti.
Mitään matkapäiväkirjaa en tähän nyt rustaa mutta haluan jakaa ravintolasuosituksen, mikäli matkaatte joskus Gdanskiin.
Gdanskin keskustan laidalla sijaitsee vanha satamateollisuusalue, jonne on alettu tehdä ravintoloita. Elektrykowin alueelta löydät mm. teollisuushalliin tehdyn foodmarketin (W4 Food Squat) sekä iltaisin klubeja.
Mielżyński -ravintola
Alueen todellinen helmi oli Mielżyński: ravintola viinitukun yläkerrassa. Ovesta astutaan sisään keskelle viinilaatikoita. Tunnelma on kuin maahantuojan varastossa. Hetken kuluttua ystävällinen hahmo kysyy, olemmeko kenties tulossa syömään ja johdattaa meidät tilan perällä oleville portaille. Portaat johtavat ylös, josta löytyy varsinainen ravintolasali. Sali on pelkistetyn moderni mutta kunnioittaa silti rakennuksen vanhaa henkeä. Päivän menu on kirjoitettu valtavalle liitutaululle, jota tarjoilijat raahaavat pöytien välillä.
Seurueemme on haaveillut jo kaksi päivää simpukoista, joten lienee selvää että niitä tilataan. Alkuun maistellaan kumminkin tapaslajitelmat, jotta saadaan uskottava tekosyy maistella useampi viini. Ja niitähän löytyy. Ravintolaan voi tilata alakerrasta minkä tahansa pullon, hyllyjä voi käydä vapaasti tutkimassa. Toki ravintolan kaapista löytyy yllin kyllin ihania helmiä maisteltavaksi. Osaava tarjoilijamme tuo meille aina useamman viinin maistettavaksi, joista saamme valita suosikkimme. Rohkeasti hän maistattaa isojen viinintuottajamaiden lomassa myös puolalaisia viinejä. Puolalainen kuohuva Riesling ei vie makutestin voittoa mutta paikallinen Chardonnay yllättää erittäin positiivisesti.
Viineistä en sen kummempia muistiinpanoja tehnyt mutta todettakoon, että tarjolla ollut viinivalikoima oli todella laadukas. Ruuan taso oli niin ikään erinomainen joten suosittelen oikein lämpimästi vierailua täällä, mikäli matkasi vie Gdanskiin. Paikalle hurauttaa keskustasta taksilla muutamassa minuutissa.
Alkon kesän uutuuksiin kuuluu Satokausi Rosé hanapakkaus (Alko vakiovalikoima, 35,89€ / 3l) . Pelkästään pakkaus on kerrassaan hurmaava: tyylikäs ja kesäisen hempeä – aivan loistava kesätuliainen siis! Nappasin itse tämän kaverin mukaani suunnistaessani rennonletkeisiin kesäkekkereihin ja arvatkaapa mitä kävi: tämä oli niin suuri menestys että se loppui kesken! Loppuillan tyydyimme vaihtoehtoiseen valkkariin ja harmittelimme, ettei satokausi sinä lauantaina kestänyt pidempään.
Matkalla kesäjuhliin Satokausi Roséen kanssa
Alkon vakiovalikoimassa on mielestäni ollut hanapakkauksissa roseeviinejä liian vähän. Rosee on kuitenkin usein noutopöydän moniottelija ja olisi useimmissa tilanteissa nappivalinta kesän juhlahetkiin. Tästä syystä tämä Satokausi Rosé on erittäin tervetullut lisä valikoimaan.
Satokausi Rosé on väriltään hyvin hempeän punainen. Väri on siis roseiden vaaleimmasta päästä. Värihän ei ole mikään vihje mausta kun roseesta on kyse, joten kuulauden perusteella ei kannata olettaa mausta vielä mitään. Rypäleinä tässä on sekoitus Sauvignon blancia ja Sauvignon grisiä. Sauvignon blanc onkin hyvin laajasti käytetty ja tunnettu lajike mutta Sauvignon gris on hiukan harvinaisempi tuttavuus. Sauvignon gris on itseasiassa Sauvignon blancin mutaatio, joka tuottaa vaaleanpunaisen sävyisiä, emolajikettaan miedompiaromisia rypäleitä.
Tämä viini on maultaan sopivan hapokas ja sen punamarjainen aromimaailma tukee ryhdikästä olemusta. Sanoinhan ettei värin kannata antaa hämätä!
Parhaimmillaan tämä viini on kesäisten salaattien ja kasvispainotteisten ruokien kanssa mutta se menestyy illanistujaisissa ja piknikillä myös oikein mukavasti!
Toukokuun Glorian Ruoka & Viini -lehti sisälsi niin monta hyvää reseptiä, että innostuin taas jälleen kerran ruuanlaitosta! Grillikauden alettua päädyin ensimmäisenä valmistamaan Meri-Tuuli Väntsin ohjeella jerk-kanaa ja sille kaveriksi lehden sivuilta bongattua broccolini-fetasalaattia.
Jerk-kanaan tulee melko mausteinen marinadi, joskin chilissä hiukan säästelin tällä kertaa. Olin jo etukäteen ajatellut, että haluaisin hakea ruualle Alkosta roseen ja koska ruoka oli reippasti maustettua grillikanaa, uskalsin valita puolimakean viinin. Jos ruuassa on tulisuutta, on viinin hyvä olla matala-alkoholinen ja mieluusti myös makeampi kuin kuivempi.
Lähi-Alkon valikoima ei kovin montaa vaihtoehtoa näillä kriteereillä tarjonnut joten nappasin matkaan Beringer Zinfandel Roseén. Ruoka oli hyvää, viini ei niinkään osunut omaan makuhermoon. Voisin kuvailla sitä tasan yhdellä tavalla: kuin joisi mansikkahilloa.
Kaiken kaikkiaan viini oli lattea, vahvan mansikkainen aromi ei saanut ryhtiä hapoista eikä oikein mistään muustakaan. Jerk-kana loisti yksinään, viini huuhteli suuta muttei tarjonnut aterialle mitään lisää. Feta salaatissa oli ehkä hiukkasen parempi pari viinille suolainen-makea -kombolla mutta en voi suositella tätä juustoviiniksi sen paremmin.
Ruokia kyllä voin suositella: jerk-kana oli ihanan mehevää ja maukasta ja broccolini-fetasalaatti bulgurilla oli raikas mutta ruokaisa kokonaisuus, joka vei ihanasti kesään.
Beringerin kohtaloksi koitui nyt turha simppeliys.
Työväenjuhlanakin tunnettu riemuvoittoinen juhla vietettiin jo tovi sitten eikä kyse ole nyt lainkaan siitä. Juhlapäivän jälkeen valtakunnan tunnetuin Vappu on tietysti Vappu Pimiä ja siitä nimenomaan on nyt kyse. Nimittäin: Vappu Pimiä on saanut Alkon valikoimaan oman viininsä ja jo kauniin etiketin perusteella nappasin tuon uutuuden mukaani testattavaksi.
Vappu Organic Red on edullinen (Alko 11,89€) punaviini, joka Alkossa on luokiteltu makuprofiiliin Mehevä & hilloinen. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja tehty Tempranillosta ja Syrahista. Tuotekuvaus kertoo makupaletista löytyvän muun muassa karhunvatukkaa ja maitosuklaata. Kiinnostavaa! Liekö viini siis makeahko? Jännössokerin määrästä (1g/l) päätellen ei kuitenkaan.
Vappu Organic Red
Siis tutustumaan!
Tuoksussa havaitsen mausteisuutta ja punaista luumua. Maku taas tuo mukanaan kypsän luumun ja raikkaan pensasmustikan liiton, jossa maltilliset tanniinit vievät suuta suppuun maun loppupuolella. Lopussa esiin hiipii myös vihreä paprika.
Kokonaisuutena viini on pehmeäpiirteinen, soljuu suussa mutta tavoittaa vähän ryhdikkäämmän tason lopuksi. Kuten julkkisbrändätyltä viiniltä voi odottaa, on tämä juuri sitä mitä odotin: perusvarma. Se on moneen suuhun sopiva, ei kovin erikoisia tai yllättäviä elementtejä sisältävä.
Uskon, että Vappu organic red viihtyisi seurusteluviininä kesäkekkereissä ja hätävarana edustamaan jokapaikanviiniä, jonka ei ole tarkoituskaan olla merkittävä ateriaelementti.
Toukokuun loppu toi mukanaan ilahduttavan retken: pääsin Wineandbeyond.fi :n Anniinan matkaan Mänttään maistelemaan raikkaita roseita mutta myös tutustumaan kiehtovaan Viinitupa Vuorenmajaan. Olin törmännyt muutamaan kertaan Vuorenmajasta kertoviin juttuihin netissä mutta en ollu vielä koskaan siellä vieraillut.
Paikalle saapumisessa on jo jotain taianomaista: Vuorenmajalle noustaan jyrkkää rinnettä läpi luonnonsuojelumetsän ja vasta mäen päällä näkee minne ollaan tultu. Itse rakennuksen historia ulottuu jo lähes sadan vuoden taakse ja alkujaan se on palvellut tehtaan patruunan Serlachiuksen sekä muun tehtaanväen hiihtomajana. Kahvilatoimintaa siellä on ollut vuosikymmenet ja viimeiset vuotensa Vuorenmaja on ollut alppihenkinen viinitupa ja ravintola. Ruokalistalta löytyvät alppimaisemista tutut flammkuchenit, pretzelit sekä fonduet, mutta myös kauden raaka-aineita hyödyntävät vaihtuvat annokset. Juuri nyt parsakausi tarjosi antimiaan.
Kauden ihana parsa-annos, Vuorenmajan Anu kertomassa maahantuomistaan viineistä ja maisema vuorelta
Tällä reissulla luvassa oli hyvän ruuan lisäksi saksalainen roseetasting, jossa päästiin tutustumaan paitsi Sauna-roseehen, mutta myös Vuorenmajan emännän Anu Schuolerin itse maahantuomiin viineihin. Vuorenmaja onkin mitä mahtavin kohde viininystävälle: tarjolla on kymmenittäin talon erikoisuuksia, joita voi ostaa laseittain. Listalle on koottu valmiita tasting-paketteja, mutta laseihinsa voi koota maisteltavaksi viinejä myös omien mieltymysten mukaan.
Tastingista vastasi Wineandbeyond.fi:n Anniina osana Saksan Viinitiedotuksen Riesling & Co -viikkoja.
Itse viinitasting oli ilahduttava elämys, joka vei kuohuviinin kautta läpi koko roseeviinien värisuoran vaaleasta tummempaan punaiseen. Makuvivahteita löytyi monen monia ja makumaailmaa rikastivat itseoikeutetusti talon flammkuchenit. Ehkäpä parasta Vuorenmajassa oli kuitenkin sen tunnelma: ihanat ruuat ja viinit saivat mitä hienoimman kertoimen, sillä paikan fiilis on täysin uniikki. Se on kuin pieni pala alppikylää keskellä perisuomalaista metsämaisemaa. Kotoisa ja välitön tunnelma välittyvät paitsi itse paikasta, myös henkilökunnasta. Maisema hämmästyttää ja paikan historia vakuuttaa – samoin itse ravintolatoiminta.
Jos siis mielit viettää mukavan kulttuuripäivän Pirkanmaalla, suuntaa ihmeessä Mänttään. Serlachius-museoiden tarjonta vie mielenkiinnon tuntikausiksi ja reissun voi kruunata tällä vertaansa vailla olevalla ravintolakokemuksella.
Kevät tulla lampsii korostetun hitaasti. Vaikka puutarha herää nyt aikataulustaan myöhässä eikä terassillakaan ole tarvinnut vielä turhan paljoa istuskella, olen silti kääntänyt katseeni tutusta ja turvallisesta punaviinihyllystä kohti keväisempiä sävyjä. Viinikaappini tilanne on paitsi tyhjenemään päin, myös auttamattoman punaviinivoittoinen. Koukkasin tällä viikolla kauppareissulla Alkon kautta ja nappasin valkoviinihyllyltä itselleni tuntemattoman pullon. Valintakriteereiksi olin päättänyt seuraavat: ei Rieslingiä, hinta 15 euron tuntumassa, kuiva tai puolikuiva.
Aikani hyllyllä haahuiltuani päädyin Alexander Gyslerin Feldstärke Grauburgunderiin.
Grauburgunder? Siis mikä?
Grauburgunder on saksalaisten tapa sanoa Pinot Gris. Kyse on siis samasta rypäleestä. Pinot Grigio on tämän rypäleen kolmas nimitys. Tämä rypälelajike on suosittu Italiassa mutta sitä viljellään myös monissa muissa maissa eri puolilla maailmaa.
Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder Trocken 2020 on kotoisin Rheinhessenin alueelta Rein-joen kainalosta, melko läheltä Frankfurtia. Viljelysten maaperä on hiekkakivinen ja mikroilmastoon vaikuttavat niin vuoret kuin metsätkin. Kasvuolosuhteet ilmenevät viinissä hapokkuutena.
Tämä viini on paitsi luomua, myös biodynaamisesti viljeltyä. Biodynaaminen viljely on askel pidemmälle luomutuotannosta. Biodynaamisessa viljelyssä huomioidaan luonnonmukaisten menetelmien ja luonnon kestävyyden lisäksi esimerkiksi koko ympäröivä elinympäristö.
Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder
No entäpä sitten itse viini?
Viinin sävy on kalpean kultainen, kuin kuiva heinä elokuussa. Tuoksussa havaittavissa alkuun todella raikas hedelmäisyys. Sitrus ja hunajameloni kohtaavat kukkaisen keveyden. Avauduttuaan tuoksusta löytyy persikan kiveä ja kevyttä metallisuutta.
Lasiin kaadettaessa viini nostaa jopa muutaman kuplan. Iloinen happoisuus pirskahtelee pitkään kielellä mutta ei kiristele suuta eikä hermoja.
Maussa korostuu hedelmäinen persikka ja häivähdys mineraaleja. Tuntuma on raikas mutta sopivalla tavalla öljyinen. Viinin olemus on samaan aikaan kiehtovan persoonallinen mutta silti kotoisan lempeä. En vaan voi olla tykkäämättä tästä!
Tämä on monella tapaa erinomaisen hyvä viini: kuin raikas Riesling mutta lempeämmällä lopetuksella ja hiukan aromikkaammalla profiililla. No eihän tämä mikään Riesling ole vaan Grauburgunder ja loistava sellainen onkin! Tässä viinissä on hyvä ulottuvuus ja uskoisin sen sopivan moneen tilanteeseen. Oiva pari esimerkiksi grillatulle broilerille.
Mikä pullo! Ihan ensin tulee mieleen, onko tämä viiniä laisinkaan. Vaikuttaa ulkoapäin väkevämmältä juomalta. Huoli pois, prosentteja on turvalliset 13,5% ja sisältökin on ihan silkkaa punaviiniä ja se on kotoisin Australian Barossa Valleysta. Alue on tunnettu täyteläisen makuisista viineistään.
Ensitunnelma: ohhoh, onpa paksun oloista! Ja makeaa, joskaan ei imelää yhtään. Kiinnostavaa!
Sokeria tässä viinissä tosiaan on reilusti, 9g/l. En kuitenkaan laske tätä mehumaisten viinien joukkoon, sillä viini on täyteläinen ja tanniinejakin siitä löytyy riittämiin, jotta rakenne pysyy kasassa.
Tuoksusta löydän nahkaa ja taatelia sekä tummaa hillottua kirsikkaa.
Maku taas tuo lisäksi karhunvatukkaa, pähkinäistä aromia ja häivähdyksen lakritsaa.
Tämä on taatusti mielipiteidenjakaja. Koska olen avoin kaikenlaisille viinityypeille, löydän tästä monta kiehtovaa elementtiä enkä häiriinny makeuden tuomasta pyöreydestä. Tämä viini on varmasti monelle suuhunsopiva, vaikka ei aivan ylin punaviinien ystävä olisikaan.
Ruokapuolella onkin hiukan haastavampaa miettiä, mikä olisi tämän viinin ruokaystävä. Makeus voisi pelata aika hyvin yhteen suolaisen ruuan kanssa. Ehkäpä runsaan juustoinen ruoka toimisi tämän kanssa kivasti.
