Tutustuminen viinitilaan on kokemuksena ainutlaatuinen – varsinkin kun sen tekee ensimmäistä kertaa. Keväällä 2019 Espanjan lomalla pääsin tutustumaan viinitilaan opastetulla kierroksella, joka päättyi tietysti tilan tuotteiden maisteluun. Tässä lyhyt kooste siitä, millaista oli vierailla tilalla.

Vierailuni kohteena oli Bodegas Francisco Gómezin tila Valencian Alicantessa, lähellä Pinoson kylää. Alueella toimii useita tiloja ja olikin lähes sattumankauppaa, että päädyin laajemmalle vierailulle juuri tänne.

Tilan puitteet olivat hulppeat ja selkeästi turismi oli osa bisnesmallia. Kuitenkin tuotantomäärät ja tuotevalikoima olivat niin laajat, ettei kyseessä ollut arvioni mukaan pelkkä turistien viihdytysputiikki. Kierros käynnistyi tilan historian esittelystä jonka jälkeen siirrytiin tuotantotiloihin. Itse köynnöksiä piti ihailla etäältä, sillä niitä ei ollut asiaa mennä näpelöimään. Onneksi näkymä tilan ympäristöön osoitti, että köynnöksiä oli riittämiin ja ne voivat silminnähden hyvin.

Tilalla oli hyvin moderni tuotantolaitos, jossa kiiltelivät suurehkot alumiinitankit. Onnekseni kierros jatkui kylmän kosteaan kellariin, josta avautui perinteisemmän viininvalmistuksen maailma upeine tammitynnyririvistöineen.

Ensikertalaiselle kokemus kylmästä, kosteasta ja pimeästä kellaritilasta oli varsin jännittävä. Kellariverkosto tuntui jatkuvan loputtomiin. Tynnyririvit oli tarkasti järjestetty ja niiden kyljistä saattoi lukea liidulla kirjattuja lajikekoodeja sekä vuosilukuja. Tunnelma oli liki hengellinen ja miksi ei olisi ollut: tila toi mieleen vanhan kivikirkon ja oltiinhan samalla jumalten juoman ympäröimänä.

Kellarin tynnyririvit vaihtuivat kesken matkan kaltereihin, kun saavuttiin tilalla ylläpidettyyn viinikellariin. Vuokrattavia kellaripaikkoja oli satoja, ellei tuhansia. Kapeilla käytävillä vuorottelivat eri kokoiset lukittavat viinisäilöt täytteenään pölyn kerrostamia pulloja pinottuina. Käytävien väleillä oli pöytäryhmiä, joiden äärelle oman viinikellaritilan vuokraneet voivat istahtaa nauttimaan noita arvokkaita juomiaan. Olipa tilan perällä isompi juhlatilakin, jossa isommat joukot voivat kokoontua maistelemaan ja juhlimaan. Yleisimpään kellaritilan vuokrausmalliin kuului tietty määrä tilan viinien vuosikertaa sekä tilaa säilyttää myös omia muualta hankittuja viiniaarteita.

Kellarin perältä löytyi vielä varsinainen aarrekammio, kun pääsin kurkistamaan Fondillónin valmistamoon. Se on Alicanten alueen oma aarre: Monastrell-lajikkeesta valmistettu vahva viini, joka syntyy vähintään 10 vuotta kestävän tynnyrikypsytyksen tuloksena. Sen korkea alkoholipitoisuus syntyy luontaisesti kun Fondillóniin käytetään ylikypsiä rypäleitä. Valmistusprosessin juju on ikivanhojen tynnyreiden käyttö, jossa joka vuosi pieni määrä viiniä siirretään edellisestä tynnyristä seuraavaan. Viimeinen tynnyri tuottaa valmista Fondillónia mutta tynnyreitä ei koskaan tyhjennetä kokonaan. Näin vuosikerrat hoivaavat toisiaan ja lopputuloksena syntyy arvokas, makeahko viini, jota käytetään jälkiruokaviinin tapaan.

Kierroksen lopulla tutustuttiin vielä oliiviöljyn valmistukseen, joka sekin oli tilan merkittävä tuote. Lopuksi oli tietysti vuorossa tilan tuotteiden maistelua ja itse maistelu oli myös ohjattu toimivasti.

En enää edes muista kuinka monta mielenkiintoista asiaa kuulin vieraillessani tilalla mutta voin vannoa, että kun matkustaminen jonain päivänä jälleen vapautuu, suuntaan taatusti uusille tiloille ihastelemaan, miten viinin matka kulkee tarhoilta omaan lasiini. ¡Salud!