Toukokuun Glorian Ruoka & Viini -lehti sisälsi niin monta hyvää reseptiä, että innostuin taas jälleen kerran ruuanlaitosta! Grillikauden alettua päädyin ensimmäisenä valmistamaan Meri-Tuuli Väntsin ohjeella jerk-kanaa ja sille kaveriksi lehden sivuilta bongattua broccolini-fetasalaattia.
Jerk-kanaan tulee melko mausteinen marinadi, joskin chilissä hiukan säästelin tällä kertaa. Olin jo etukäteen ajatellut, että haluaisin hakea ruualle Alkosta roseen ja koska ruoka oli reippasti maustettua grillikanaa, uskalsin valita puolimakean viinin. Jos ruuassa on tulisuutta, on viinin hyvä olla matala-alkoholinen ja mieluusti myös makeampi kuin kuivempi.
Lähi-Alkon valikoima ei kovin montaa vaihtoehtoa näillä kriteereillä tarjonnut joten nappasin matkaan Beringer Zinfandel Roseén. Ruoka oli hyvää, viini ei niinkään osunut omaan makuhermoon. Voisin kuvailla sitä tasan yhdellä tavalla: kuin joisi mansikkahilloa.
Kaiken kaikkiaan viini oli lattea, vahvan mansikkainen aromi ei saanut ryhtiä hapoista eikä oikein mistään muustakaan. Jerk-kana loisti yksinään, viini huuhteli suuta muttei tarjonnut aterialle mitään lisää. Feta salaatissa oli ehkä hiukkasen parempi pari viinille suolainen-makea -kombolla mutta en voi suositella tätä juustoviiniksi sen paremmin.
Ruokia kyllä voin suositella: jerk-kana oli ihanan mehevää ja maukasta ja broccolini-fetasalaatti bulgurilla oli raikas mutta ruokaisa kokonaisuus, joka vei ihanasti kesään.
Beringerin kohtaloksi koitui nyt turha simppeliys.
Viime viikonloppuna juhlimme isommalla porukalla puolisoni isoäidin 90-vuotisjuhlia. Juhlat kestivät kaksi päivää, kuinkas muutenkaan. Saanen huomauttaa, että päivänsankaria ei mitenkään uskoisi 90-vuotiaaksi, niin nuorekas hän on. Meillä oli huippuhauskaa ja mikä tärkeintä: nautimme pitkästä aikaa yhdessäolosta ja mukavien muistojen luomisesta.
Minulle annettiin kunnia tehdä viinivalinnat illalliselle, jota meille oli kokki valmistamassa. Viinien hintahaarukka määritettiin noin 15 euroon pullolta ja valinnassa etusijalla oli tottakai tarjolla ollut ruoka. Otin huomioon myös sen, että viinit olisivat helposti lähestyttäviä ja toimisivat myös heille, jotka eivät suurimpia viininystäviä olekaan.
Pitkän pöydän äärelle mahtui liki 20 ruokailijaa
Alkupalana nautimme toast skagenia ja sen kanssa kohotimme päivänsankarin onnittelumaljat. Alkujuomana oli itseoikeutetusti kuohuvaa ja itselleni oli heti selvää, että valitsen crémantia.
Toast Skagen
Päädyin Gratien & Meyerin Crémant de Loire Brutiin (Alko 14,98€) joka on ranskalainen, pehmeärakenteinen ja erittäin kuiva kuohuviini. Kuplien tasapaino happoisuuden kanssa oli loistava. Makuprofiililtaan juoma oli raikkaan sitruksinen mutta lempeän hedelmäinen. Erittäin helposti lähestyttävä juoma nautittavaksi sellaisenaan ja toimi erinomaisesti sitruunaisen toast skagenin parina.
Alkuruokana oli tarjolla maa-artisokkakeittoa höystettynä rapeaksi paistetuilla suppilovahveroilla. Maa-artisokkakeiton hienostunut koostumus on kermainen ja aromimaailma herkkä. Valitsin sen pariksi Rheingaun Rieslingiä Alkon uutuusvalikoimasta. Valintani oli Balthasar Ress Rheingau Riesling (Alko 14,98€), kuiva ja hapokas viini joka olisi toiminut myös toast skagenin kaverina. Raikas mineraalisuus ja tasapainoinen, vaikkakin voimakas happoisuus toimivat mielestäni hienosti keiton parina jyräämättä liikaa pääraaka-aineen nyansseja. Tämä viini oli muutenkin iloinen yllätys, sillä sen profiili oli rieslingiksi hyvin ryhdikäs.
Maa-artisokkakeittoa ja suppilovahveroita
Pääruokana tarjolla oli peuran ulkofilettä sous vide tummassa kastikkeessa, paahdettuja salviavoiperunoita sekä paahdettua ruusukaalia ja punajuurta. Koska peura on lihana herkän makuinen, se kaipaa rinnalleen hiukan kevyempää viiniä, kuin esimerkiksi naudanliha. Riistalle sopiva makupari viinien osalta on hilloinen, jolloin lihan maku tasapainottuu sopivasti. Tanniineja voi olla mutta hyvin runsastanniiniset vaihtoehdot kannattaa peuran kanssa unohtaa.
Peuraa Sous Vide
Koska alkumalja oli ranskalaista viiniä, halusin tuoda sopivaa jatkumoa myös päääruuan pariksi ja valitsin siksi Chapoutier Belleruche Côtes-du-Rhône Rougen (Alko 14,98€). Tämä lempeän ryhdikäs viini toi kypsien marjojen aromeja ja sulautui pääruuan makuihin erinomaisesti. Tämä valintani keräsi erityisiä kehuja ja päätyy ehdottomasti omalle ostoslistalleni myös jatkossa. Mielestäni tässä viinissä kaikki elementit olivat täydellisessä tasapainossa ja sen täyteläinen makuprofiili taittui pehmeään upean sulavasti. Tämä hyvän hinta-laatusuhteen viini toimisi mielestäni mainiosti myös ankan kanssa.
Jälkiruokana nautimme mascarponemoussea marengin ja marjojen kanssa.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen viinivalintoihini. Joskin viinien valinta ja niissä onnistuminen on helppoa, kun tarjolla on erinomaista ja maukasta, taidolla valmistettua ruokaa.
Seuraa varsinainen jymypaljastus: pääsiäinen vietettiin kotona. Vähän jo naurattaa vaikka oikeasti ei naurata kyllä yhtään.
Olin tehnyt parikin ateriasuunnitelmaa, joista lopulta yksi toteutui suunnitellusti. Upea sää sai grillin kuumenemaan ja lennosta vaihdettiin ruokasuunnitelmia. Niin maistui kesän ensimmäiset grillaukset hyviltä, että todistusaineisto jäi hankkimatta. Ei siis siitä sen enempää, grillailuihin ehditään varmasti paneutua vielä kuluvan kauden aikana.
Ruokapuolella kaivettiin esiin pakastimessa rakkaudella vaalittu peuran ulkofile ja sen seuraksi tein Hanna Gullichsenin ohjeella cacio&pepe -perunagratiinia.
Peuran sisäfileCacio & Pepe perunagratiini
Peuran file on uskomattoman mureaa eikä kaipaa kovin paljoa laittamista. Huoneenlämmössä pötkötellyt liha kun ottaa pannulla pintoihin värin, se vaatii uunissa vain muutamia minuutteja ollakseen täydellisen mehevä, noin 52c. Hetki tasausta folion alla ja liha on kuin pumpulia.
Perunagratiini oli tuhtia, sillä se sisälsi pecorinoa aika reilusti, mutta se toimi vahvan pippurinsa kanssa oikein mukavasti. Toki tarjolla oli myös salaattia, joskaan sen merkitys ei jostain syystä tällä aterialla korostunut.
Tarkkasilmäiset huomasivatkin jo, että peuran kanssa poseeraa uusi ystävä Gran Marius. Riistalle valitaan kumppaniksi melko poikkeuksetta roteva punaviini. Riistalihan maku on vahva ja se kaipaa rinnalleen voimakasta partneria. Koska peuran ulkofile on riistaksi aika pehmeää niin koostumukseltaan kuin maultaankin, se voisi jopa jäädä erittäin voimakkaan viinin jalkoihin. Pakko hehkuttaa, että Gran Marius oli nappivalinta. Viini ei jyrännyt hienon fileen aromikkuutta ja herkkyyttä vaan tuki hienosti ruuan makukokonaisuutta.
Gran Marius Reserva Selección 2015
Gran Marius Reserva Selección 2015 on sekoiteviini Espanjasta Almansan alueelta Itä-Espanjasta, jossa on mm. Monastrell ja Tempranillo rypäleitä. Erityismaininta upeasta etiketistä.
Tuoksussa on kypsiä marjoja, nahkaa sekä paahteisuutta. Maussa kypsyneet tummat marjat erottuvat selkeiten, havaittavissa myös kuivattua luumua, yrttejä ja paahteista aromia. Makutuntuma on alkuun pyöreä mutta terävöityy nopeasti sopivan napakoiden tanniinien ansiosta. Gran Marius on kokonaisuutena harmoninen, dekantointi tekee erityisen hyvää aromien avautumiselle.
Arvio: Ostaisin toistekin.
Totuuden nimissä, toki pääsiäisen aikaan maistettiin muutakin viiniä. Jaan ajatuksia niistä hiukan myöhemmin.
Nyt, kevättä kohti! Samaan aikaa katson ikkunasta, että lunta sataa.
Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.
Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.
Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.
Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!
Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.
Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.
Tiesitkö että: Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka. Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.
Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.
Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.
