Haettu kategoria:

Liharuuat

Mihin pääsiäinen meni ja maistettiinko yhtään viiniä

Seuraa varsinainen jymypaljastus: pääsiäinen vietettiin kotona. Vähän jo naurattaa vaikka oikeasti ei naurata kyllä yhtään.

Olin tehnyt parikin ateriasuunnitelmaa, joista lopulta yksi toteutui suunnitellusti. Upea sää sai grillin kuumenemaan ja lennosta vaihdettiin ruokasuunnitelmia. Niin maistui kesän ensimmäiset grillaukset hyviltä, että todistusaineisto jäi hankkimatta. Ei siis siitä sen enempää, grillailuihin ehditään varmasti paneutua vielä kuluvan kauden aikana.

Ruokapuolella kaivettiin esiin pakastimessa rakkaudella vaalittu peuran ulkofile ja sen seuraksi tein Hanna Gullichsenin ohjeella cacio&pepe -perunagratiinia.

Peuran sisäfile
Cacio & Pepe perunagratiini

Peuran file on uskomattoman mureaa eikä kaipaa kovin paljoa laittamista. Huoneenlämmössä pötkötellyt liha kun ottaa pannulla pintoihin värin, se vaatii uunissa vain muutamia minuutteja ollakseen täydellisen mehevä, noin 52c. Hetki tasausta folion alla ja liha on kuin pumpulia.

Perunagratiini oli tuhtia, sillä se sisälsi pecorinoa aika reilusti, mutta se toimi vahvan pippurinsa kanssa oikein mukavasti. Toki tarjolla oli myös salaattia, joskaan sen merkitys ei jostain syystä tällä aterialla korostunut.

Tarkkasilmäiset huomasivatkin jo, että peuran kanssa poseeraa uusi ystävä Gran Marius. Riistalle valitaan kumppaniksi melko poikkeuksetta roteva punaviini. Riistalihan maku on vahva ja se kaipaa rinnalleen voimakasta partneria. Koska peuran ulkofile on riistaksi aika pehmeää niin koostumukseltaan kuin maultaankin, se voisi jopa jäädä erittäin voimakkaan viinin jalkoihin. Pakko hehkuttaa, että Gran Marius oli nappivalinta. Viini ei jyrännyt hienon fileen aromikkuutta ja herkkyyttä vaan tuki hienosti ruuan makukokonaisuutta.

Gran Marius Reserva Selección 2015

Gran Marius Reserva Selección 2015 on sekoiteviini Espanjasta Almansan alueelta Itä-Espanjasta, jossa on mm. Monastrell ja Tempranillo rypäleitä. Erityismaininta upeasta etiketistä.

Tuoksussa on kypsiä marjoja, nahkaa sekä paahteisuutta. Maussa kypsyneet tummat marjat erottuvat selkeiten, havaittavissa myös kuivattua luumua, yrttejä ja paahteista aromia. Makutuntuma on alkuun pyöreä mutta terävöityy nopeasti sopivan napakoiden tanniinien ansiosta. Gran Marius on kokonaisuutena harmoninen, dekantointi tekee erityisen hyvää aromien avautumiselle.

Arvio: Ostaisin toistekin.

Totuuden nimissä, toki pääsiäisen aikaan maistettiin muutakin viiniä. Jaan ajatuksia niistä hiukan myöhemmin.

Nyt, kevättä kohti! Samaan aikaa katson ikkunasta, että lunta sataa.

Kirjoittanut /

Italialainen ilta ystävien kanssa

Rakastan illallisia hyvässä seurassa. Koska pidän ruuanlaitosta, laitan ruokaa mielelläni myös muille. Helmikuussa vietimme kodissamme iltaa ystävien kanssa ja tässä kurkistus, mitä oli tarjolla.

Valitsin teemaksi Italian kahdesta syystä: olin juuri hankkinut erinomaisen hyviä Osso Bucco -luomulihoja paikallisesta REKO-ringistä ja lisäksi olin edellisellä viikolla onnistunut paistamaan aivan ihanan muhevaa hapanjuurifocacciaa.

Pääruokana oli siis Osso Bucco. Pataruoka on useamman henkilön illallisella aivan nerokas nimittäin se pysyy pitkään lämpimänä ja jaksaa odotella kiltisti ruokailijoita. Pataruoka päästää myös kokkinsa helpolla, sillä se valmistuu liki itsekseen eikä kahlitse hellan viereen pitkäksi aikaa. Mummoni mukaan Osso Bucco oli 70-luvulla oikein muotiruokaa. En osaa sanoa onko se jonain ajankohtana mennyt pois muodista palatakseen sitten taas takaisin mutta hyvää se oli silti. Ohjeena käytin Viinilehden reseptiä, joka on Antti Vahteran käsialaa. Lisukkeena toimivat hienosti Kulinaari-blogista bongaamani Mikin paahdetut parmesaaniperunat.

Lihapata ja perunat eivät kovin raskaita lisukkeita kaipaa joten unohdin kaikenlaiset alkuruokaideat, joita kyllä olisin Italia-teemalla keksinyt vaikka kuinka monta. Padan kylkiäisinä tarjosin mozzarellalla ja hunajamelonilla varustettua salaattia, pikkelöityä fenkolia Kokit&Potit -reseptillä sekä mainitsemaani hapanjuurifocacciaa. Onnistuin toistamiseen focaccian kanssa ja voi sitä onnen tunnetta! Pikkelöity fenkoli aiheutti alkuun jopa ihmettelyä mutta keräsi lopulta kehuja. Ihanan helppo ja monikäyttöinen lisäke!

Juomina tarjolla oli alkumaljana Charles de Fère Cremant du Jura Rosé Brut, sillä olihan liki ystävänpäivä. Rosé-kuohuvat ovat muutenkin nyt kovassa nosteessa joten valinta oli oikeutettu.

Tässä viinissä oli oikein erinomainen hinta-laatusuhde (Alko 14,98€) ja vaikka viini on erittäin kuiva, se ei tuntunut kireän kuivalta vaan sopivan tasapainoiselta. Yleiskäyttöviini kuohuvan kilistelyyn – bonuksena erittäin kaunis sävy! Todettakoon, että Prosecco Rosé olisi ollut ihan ehdoton valinta tälle illalliselle, mutta varastoissani sattui olemaan valmiiksi tämä ranskalainen Charles de Fère.


Tiesitkö että:
Prosecco valmistetaan italian venetossa ja siitä on saanut tehdä rosé-versiota vasta vuoden 2020 lopulta saakka.
Proseccon valmistusta säätelevät italian laatuluokitusten säännöt ja rosé-proseccolla säännöt ovat vielä tiukemmat. Värinsä Rosé-prosecco saa pinot noir -rypäleestä.

Ruuan kanssa nautittiin Alkon tilausvalikoimasta löytämääni Cantina Cellaro Solea Biologico Nero d´Avola 2019 punaviiniä, joka istui lihapadan seuraan oikein mutkattomasti. Viinin helposti lähestyttävä aromimaailma antoi hyvin tilaa aterian mauille mutta viini ei kumminkaan jäänyt liikaa alakynteen. Tästä viinistä oli tunnistettavissa yrittisiä sävyjä, jotka myös tukivat ruokavalintaa.

Viini oli kotoisin Sisiliasta ja oli myös ekologinen valinta. Tässä viinissä ei esimerkiksi ollut lainkaan metallista sinettiä korkin päällä, jotta vältetään turhan pakkausmateriaalin käyttö. Etiketti oli kierrätysmateriaalista ja pullo kierrätyslasia. Ilahduttavaa nähdä, että ekologisuus nousee vahvemmin esiin viinien tuottamisessa – myös pakkausmateriaalien osalta.

Kirjoittanut /