Kevään saapuminen VIHDOIN oli ihana asia! Pääsiäinen kylvettiin auringossa ja sitä suuremmalla syyllä halusin lasiin myös jotakin sellaista, joka tuntuu keväältä. Suunnistin Alkossa pääsiäisen kynnyksellä valkkarihyllylle ja nappasin otsikon viinin mukaan ihan siksi, että olen matkustamassa jonkin ajan päästä Itävaltaan.
Grüner Veltlinerit ovat mieleeni, sillä niiden aromimaailma on vivahteikas. Sanoisin, että ne ovat valkoviineinä aromikkaita ja kiinnostavia, joskaan eivät liian rajoittavia esimerkiksi pariksi sopivien ruokien suhteen. Grüner Veltlineriä tuotetaan Itävallassa paljon, se on selkeästi maan ykkösrypäle ja vilejyalaltaan kattaa noin kolmasosan koko Itävallan viininviljelyksistä. Itävallassa maaperä on vaihtelevaa, maastossa vuorottelevat vuoristoiset alueet ja jokien johdattamat laaksot. Jokialueilla lämpötilat pysyttelevät usein hiukan muita alueita lämpimämpinä ja mahdollistavat siten viinien voimistumista. Ehkäpä juuri Itävallan moninaisen maaston ansiosta viinit saavat lukuisia aromaattisia sävyjä.
Grüner Veltlinerit ovat tyypillisesti hyviä pareja kaloille ja äyriäisille. Ne pärjäävät hyvin myös rasvaisempien ruokien kanssa ja pääsiäisenä grillattu pekoniin kääritty kana sopikin tämän rinnalle todella kivasti!
Steinschaden Grüner Veltliner
Tämä Steinschadenin viini on kuiva ja reippaan hapokas. Tuoksu on rohkean hedelmäinen. Sitruksen aromit nousevat päärynän rinnalle. Makumaailmaltaan tämä on tyylikäs: kypsää omenaa, päärynää, sopiva ripaus pippuria ja sitruksisia aromeja.
Tämä on siis todella lajityypillinen viini, erittäin monikäyttöinen ja mielestäni elegantti. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan! (Alko 11,09€)
Suomen syksyn ja saapuvan talven näyttäessä niitä ei-niin-parhaita puoliaan (lue: vettä sataa ja on synkkää), pääsin piristyksekseni käymään Helsingissä Korjaamolla Saksan Viinien järjestämässä Generation Riesling -tapahtumassa. Tarjolla oli hyviä viinejä ja kiinnostava paneelikeskustelu sekä mahdollisuus kurkata saksalaisen viininvalmistuksen verhojen taakse nuorten tekijöiden opastamana.
Rouva viiniakiitos.fi iloitsee päästessään ihmisten ilmoille
Mikä ihmeen Generation Riesling?
Generation Riesling on saksalainen nuorten viinintekijöiden yhteisö, jonka tavoitteena on laaja-alaisen yhteistyön lisäksi tehdä saksalaista viinintuotantoa tunnetuksi niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Yhteisöön kuuluu vain alle 35-vuotiaita viinintekijöitä, joista useat edustavat tuoretta sukupolvea pitkät perinteet omaavien viinitilojen ketjussa. Yhteisön avulla nuoret viinintekijät jakavat tietoa ja kehittävät toimintaansa tuottaakseen laadukkaita ja toinen toistaan loistavampia viinejä. Nimensä mukaisesti Riesling näyttelee yhteisössä isoa roolia mutta toki tuottajien lajikevalikoimassa ovat myös kaikki muut Saksassa viljeltävät lajikkeet.
Generation Riesling -tapahtumassa viisi nuorta viinintekijää jakoi kokemuksiaan ja havaintojaan mainion Wineandbeyond.fi:n Anniina Schreinerin haastattelussa. Nuorempi viinintekijäkaarti uskoo, että heidän vahvuutensa viinintekijöinä on aiempia sukupolvia laajamittaisempi tiedonjako ja verkostoituminen muiden viinintekijöiden kanssa. Samaan aikaan nähdään kuitenkin tärkeäksi pitää kiinni siitä osaamisesta sekä perinteistä, joita heitä edeltävät sukupolvet ovat tiloilla vaalineet.
Opin illan aikana myös paljon uutta. Tässä muutamia knoppeja:
Kuivana kesänä, kuten kesänä 2022, menestyvät parhaiten vanhat viiniköynnökset, sillä niiden juuristo ulottuu riittävän syvälle maaperään. Näin kasvi voi saada vettä ja ravinteita myös kuivien kausien aikana.
Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita ja ohjaa lajikevalintoja yhä enemmän suuntaan, jossa suositaan homeille vastustuskykyisimpiä rypälelajikkeita.
Kasvuolosuhteiden muutos tuo esimerkiksi laajemmat mahdollisuudet punaviinin viljelyyn Saksassa.
Uudet lajikkeet ja risteyttämällä saatavat muunnokset saattavat tulevaisuudessa nostaa päätään vauhdilla. Jännittävää onkin nähdä, millaiseksi muodostuu perinteisten lajikkeiden asema kasvuolosuhteiden muuttuessa: syntyykö tilanne, jossa nyt vallan tavanomaisista rypälelajikkeista tulee niiden kasvatukseen liittyvien haasteiden vuoksi kalliita harvinaisuuksia. Vai mahtaako suosio lopulta kääntyä uusien lajikkeiden puolelle?
Mikä on Sauvignac?
Generation Riesling -tapahtumassa pääsin maistamaan uudesta hybridilajikkeesta tehtyä Sauvignac-viiniä. Se oli erinomaisen hyvää enkä sokkona olisi tunnistanut sitä poikkeavaksi lajikkeeksi, vaikka siinä omat persoonalliset vivahteensa olikin. Sauvignac-lajikeon Sauvignon Blancin ja Rieslingin risteytys, jossa on lisäksi hybridinä sekä niin sanotun tavanomaisen viiniköynnöskasvin Vitis viniferan että sen rinnakkaislajikkeen Vitis amurensiksen geenejä. Sauvignacia kutsutaan myös lyhenteellä VB (Valentin Blattner Cal 6-04).
Sauvignac -viini
Kaiken kaikkiaan Generation Riesling -tapahtumasta jäi päällimmäisenä mieleen toiveikkuus: viininvalmistus on loistavissa käsissä myös nykyisten sekä tulevien sukupolvien toimesta, sillä yhdistämällä sopivasti uutta ja vanhaa, saadaan aikaan laatua sekä uusia oivalluksia.
Iso osa tapahtumassa esitellyistä viineistä ei ainakaan nyt löydy Alkon valikoimasta, mutta alla yksi kiinnostava poiminta:
Saksan Viinitiedotus järjestää vuotuisen Saksan Pinot Noir -viikon jälleen 24.10.-30.10. Mukana on 9 ravintolaa, joista 3 Tampereelta. Tamperelaisista ravintoloista mukana ovat Aisti, Tuulensuu sekä Henriks.
Lähde siis ihmeessä tutkimaan Pinot Noirin monia ulottuvuuksia mukana oleviin ravintoloihin. Osallistuvat ravintolat sekä Pinot Noir -viikon kuvakilpailun ohjeet löydät klikkaamalla tästä.
Pääsin jo etukäteen kurkistamaan Aistin ja Tuulensuun tarjontaan, seuraavassa siis paljastuksia siitä, mitä on luvassa!
Aisti on tamperelainen, kotimaisiin makuihin nojaava ravintola hyvällä paikalla ihan keskustassa. Aistissa raaka-aineille on annettu niiden ansaitsema kunnia ja makumaailma on ihana yhdistelmä klassisia makuja sekä moderneja tulkintoja. Juuri sitä on myös Pinot Noir -viikon menu.
Aistin alkuruoka
Aistin Pinot Noir -viikon menu sisältää alkuruokana savustettua ankanrintaa, tyrni-vinaigrettea, pekaanipähkinää ja kurpitsapannukakkua. Pääruokana on yrttikuorrutettua lohta, piparjuurikastiketta ja paahdettua maa-artisokkapyrettä. Jälkiruokana tarjolla on päärynä-suklaa frangipane ja vaniljajäätelöä. Menulle on valittu viineiksi kuohuva Pinot Noir Dr Bürklin – Wolf cuvée brut sekä punaviini Karl Haidle Spätburgunder. Dr Bürklin on kotoisin Pfalzista, joka lienee ennemmin tunnettu Rieslingeistään. Alueelta tulee kuitenkin paljon laadukkaita viinejä ja tämä Pinot Noirista valmistettu kuohuviini istuukin paahteisella aromimaailmallaan laatuviinien kategoriaan. Karl Haidle taas on kotoisin Würtembergin alueelta, joka ei alueena ole kovin tunnettu ainakaan Suomessa. Alueen kiinnostavuutta kyllä mielestäni lisää juuri se, että alueen viinejä on niin vähän saatavilla. Nyt siis silmät tarkkana kun jossain osuu kohdalle!
Tässä vaiheessa joku nokkela jo miettii että miksi nyt yhtäkkiä hypättiin Spätburgunderiin kun piti olla teemana se Pinot Noir. Ei hätää, kaikelle on selitys. Palataan siihen hiukan tuonnempana.
Aistin alkupala on kerrassaan hurmaava. Kurpitsapannukakku on ilahduttava idea! Ankka on juuri niin kevyesti savustettu jotta sen ominaismaku pääsee täysin oikeuksiinsa ja kun nämä yhdistetään tyrnin reippaalla hapokkuudella, saadaan aikaan erinomainen annos. Tästä ei puutu kerrassaan mitään. Ei edes esillepanon kruunaavia kukkia. Okei, sitä tyrni-vinaigrettia olisi saanut olla hiukan lisää, niin hyvää se oli. Kuohuva Dr Bürklin toimii tämän alkuruuan kanssa hienosti. Sen paahteinen, jopa pähkinäinen aromimaailma ja riittävän rohkea makuprofiili komppaavat annoksen makuja. Täysosuma on kumminkin Karl Haidle: se nostattaa ankan vielä uudelle tasolle eikä nöyristy edes voimallisen tyrnin edessä.
Aistin pääruoka
Aistin jälkiruoka
Pääruoka-annos on klassikkoainesta: lohi, yrtit ja syksyyn mielestäni ihan ehdottomasti kuuluva maa-artisokka muodostavat lempeän kokonaisuuden. Annoksen visuaalisuutta nostaa pykälän ylemmäs pinkin värin saaneet fenkolit. Karl Haidle pärjää mainiosti läpi tämänkin aterian. Tuottajan mukaan juuri punaiselle kalalle tämä viini onkin suositeltu pari.
Jälkiruoka on suklaakakkua isolla alkukirjaimella ja sen päärynäinen päällys tuo mieleen sacherkakun voittamattoman kombon; mitäpä muuta saksalaiselta teemaviikolta voikaan odottaa!
Tuulensuu on puolestaan tamperelainen gastropub, jonka juomavalikoima ei heti löydä vertaistaan. Tuulensuulla on omaa maahantuontia ja iso kellari; tarjonnasta voit löytää siis mitä ihmeellisimpiä yllätyksiä! Pinot Noir -viikkoa varten listalle on poimitu useita kiinnostavia tuttavuuksia Saksan eri alueilta (Würtembergin alueelta muutamakin!) Nyt tutustuin Tuulensuun itse maahantuoman Jakob Schneiderin valko- ja roseeviiniin sekä Knipserin punaviiniin. Jakob Schneiderin tilalla on pitkä historia ja se toimii Nahen alueella.
Tuulensuun tarjontaa
Pretzel ja muut herkut
Jakob Schneiderin Spätburgunder Blanc de Noir valkoviini on puhdaspiirteinen, raikkaan hapokas ja rakenteeltaan selkeä. Jälkimaku on voimallinen. Spätburgunder Rosé taas on todellinen yllättäjä: maku on puhdasrotuinen rosé marjaisine ja hedelmäisine aromeineen mutta makumaailma on jotakin erilaista. Viinin alkutuntuma on reipas, tutut hunajamelonin ja mansikan aromit löytyvät alusta mutta maun loppupuolella suun valtaa tuhti hedelmäisyys. Aistin jopa banaania. Oho! Tämä on kyllä yksi hauskimmista roséista joita olen maistanut. Knipser Kalkmergel Spätburgunder on Pinot Noirin voimallisemman puolen ilmentymä. Toisinaan kuulee, että Pinot Noirista tehdyt viinit ovat marjamehuja. Raikas marjaisuus onkin tyypillinen aromi Pinot Noir -viineille mutta automaattisesti se ei tarkoita, että ne ovat aina huippukeveitä. Knipser toikin mukanaan maamaisia aromeja yhdessä kypsien marjojen ja savuisuuden kanssa. Tästä kannattaa aloittaa paatuneimmankin Pinotin kritisoijan käännyttäminen.
Tuulensuu tarjoaa Pinot Noir -viikon kylkiäisiksi saksalaisia herkkuja, kuten pretzeleitä ja bratwursteja. Vaikka ne liki automaattisesti liitetäänkin oktoberfesteille, sopivat nämä herkut erinomaisesti myös saksalaisten viinien seuraan. Prost!
Niin, se Spätburgunder. Saksassa Pinot Noir tunnetaan nimellä Spätburgunder. Kyse on siis ihan samasta asiasta, samasta rypälelajikkeesta mutta sillä on Saksassa vain oma terminsä. Jos siis joku tarjoaa Spätiä niin älä suotta pelästy, lasiin päätyy siis monelle ihan tuttua Pinot Noiria.
Ihanaa Pinot Noir -viikkoa!
*Juttu tehty yhteistyössä Saksan Viinitiedotuksen kanssa
Pienten viinipullojen valikoimaa löytyy Alkosta jo ihan kivasti, joskaan ei vielä mielestäni riittävästi. Ainakin paikallisessa pikkumyymälässä pienten pullojen hyllynpätkä on aika lyhyt mutta eräs ilta päätin napata sieltä jotain mukaani. Tartuin Piedemonte Gamma Viura valkkariin (Alko 4,99€ / 0,375l).
Tuoksu on hersyvän kukkainen ja paahteinen. Maussa paahteinen aromi on tuntuva muttei liian jyräävä. Mukana on kypsää persikkaa ja kuivattua aprikoosia. Maun keskivaiheilla mukaan tulevat sitruksiset piirteet mutta lopputuntuma kääntyy lempeästi paahteisen puolelle. Vaikka viini ei ole lainkaan makea (sokeria 0g/l), sen aromimaailma tuo väistämättä mielikuvan makeasta. Tämä johtuu siitä, että Moscatel-rypälettä käytetään tyypillisesti makeiden viinien raaka-aineena ja sen aromimaailma on korostetun makean hedelmäinen.
Tämä oli yllättävän moniulotteinen viini mutta jotenkin teollisen tuntuinen. Paahteisuudesta plussaa, jopa esanssisesta hedelmäisyydestä miinusta sillä Chardonnayn parhaat puolet jäävät tässä peittoon.
Kevät tulla lampsii korostetun hitaasti. Vaikka puutarha herää nyt aikataulustaan myöhässä eikä terassillakaan ole tarvinnut vielä turhan paljoa istuskella, olen silti kääntänyt katseeni tutusta ja turvallisesta punaviinihyllystä kohti keväisempiä sävyjä. Viinikaappini tilanne on paitsi tyhjenemään päin, myös auttamattoman punaviinivoittoinen. Koukkasin tällä viikolla kauppareissulla Alkon kautta ja nappasin valkoviinihyllyltä itselleni tuntemattoman pullon. Valintakriteereiksi olin päättänyt seuraavat: ei Rieslingiä, hinta 15 euron tuntumassa, kuiva tai puolikuiva.
Aikani hyllyllä haahuiltuani päädyin Alexander Gyslerin Feldstärke Grauburgunderiin.
Grauburgunder? Siis mikä?
Grauburgunder on saksalaisten tapa sanoa Pinot Gris. Kyse on siis samasta rypäleestä. Pinot Grigio on tämän rypäleen kolmas nimitys. Tämä rypälelajike on suosittu Italiassa mutta sitä viljellään myös monissa muissa maissa eri puolilla maailmaa.
Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder Trocken 2020 on kotoisin Rheinhessenin alueelta Rein-joen kainalosta, melko läheltä Frankfurtia. Viljelysten maaperä on hiekkakivinen ja mikroilmastoon vaikuttavat niin vuoret kuin metsätkin. Kasvuolosuhteet ilmenevät viinissä hapokkuutena.
Tämä viini on paitsi luomua, myös biodynaamisesti viljeltyä. Biodynaaminen viljely on askel pidemmälle luomutuotannosta. Biodynaamisessa viljelyssä huomioidaan luonnonmukaisten menetelmien ja luonnon kestävyyden lisäksi esimerkiksi koko ympäröivä elinympäristö.
Alexander Gysler Feldstärke Grauburgunder
No entäpä sitten itse viini?
Viinin sävy on kalpean kultainen, kuin kuiva heinä elokuussa. Tuoksussa havaittavissa alkuun todella raikas hedelmäisyys. Sitrus ja hunajameloni kohtaavat kukkaisen keveyden. Avauduttuaan tuoksusta löytyy persikan kiveä ja kevyttä metallisuutta.
Lasiin kaadettaessa viini nostaa jopa muutaman kuplan. Iloinen happoisuus pirskahtelee pitkään kielellä mutta ei kiristele suuta eikä hermoja.
Maussa korostuu hedelmäinen persikka ja häivähdys mineraaleja. Tuntuma on raikas mutta sopivalla tavalla öljyinen. Viinin olemus on samaan aikaan kiehtovan persoonallinen mutta silti kotoisan lempeä. En vaan voi olla tykkäämättä tästä!
Tämä on monella tapaa erinomaisen hyvä viini: kuin raikas Riesling mutta lempeämmällä lopetuksella ja hiukan aromikkaammalla profiililla. No eihän tämä mikään Riesling ole vaan Grauburgunder ja loistava sellainen onkin! Tässä viinissä on hyvä ulottuvuus ja uskoisin sen sopivan moneen tilanteeseen. Oiva pari esimerkiksi grillatulle broilerille.
Valkoviinien suhteen pidän hyvin monenlaisista viineistä yhtä paljon, en oikein osaa asettaa niitä paremmuusjärjestykseen. Chardonnayn monipuolisuus on kuitenkin varannut sille jonkinlaisen erityisen paikan sydämessäni.
Chardonnay on yksi maailman viljellyimmistä rypälelajikkeista ja luultavasti juuri siksi siitä valmistetaan monentyyppisiä viinejä. Chardonnayta voi löytää raikkaan hapokkaana, kuplivana tai tammitynnyrissä kypsytettynä tiivismakuisena ja voimakkaana viininä.
19 Crimes Chardonnay tulee Australiasta ja on osa Treasury Wine Estatesin 19 Crimes -viinisarjaa. 19 Crimes on poikkeuksellisen tarkkaan brändätty viinivalikoima, jossa viinipullojen kylkeen on liitetty vahva tarinallinen juoni. 19 Crimes -sarja kertoo tarinoita 1700- ja 1800-luvuilla Australiaan karkotetuista englantilaisista, joiden kontolle on merkitty mitä kummallisempia rikoksia aina kapinan lietsomisesta varastetun juuston ostamiseen. Viinibrändillä on oma applikaatio, jossa tarinat ovat tutustuttavissa pullon etiketin skannaamalla. Onpa viinibrändin kasvoina myös räppäri Snoop Dogg. Hinnaltaan 19 Crimes -viinit ovat varsin edullisia: Alkosta saatavilla olevat pullot ovat 15 euron luokkaa.
19 Crimes Chardonnay on tällä hetkellä ainoa Alkon valikoimassa oleva sarjan valkoviini. Sarjasta löytyy myös ainakin Sauvignon Blanc.
Nyt myynnissä on Chardonnaysta vuosikerta 2020, itselläni oli maistettavana vuoden 2019 pullo. Väri on upean syvä kullankeltainen. Tuoksusta nousevat esiin päärynä, vanilja, kukkaiset aromit sekä hunaja. Tästä saadaan selkeä vihje tammikypsytyksestä ja tämä viini onkin kahdesta neljään kuukautta viettänyt amerikkalaisessa tammessa, joka on tyypillinen vaniljaisen aromin lähde.
Maku sisältää kaikki tuoksun aromit mutta antaa lisäksi kypsiä hedelmiä kuten persikkaa ja toffeeta. Tämä viini on puolikuiva, tuntuma on alkuun jopa makea mutta keveät hapot taittavat makua loppua kohti hiukan kuivempaan suuntaan.
Viini on kokonaisuutena monisävyinen ja rohkea. Hunajan ja toffeen kermaiset aromit vievät viiniä klassiseen suuntaan ja vihjaa samppanjamaiseen tunnelmaan. Se nostaa viinin mielestäni tunnelmaltaan arvokkaampaan luokkaan kuin mitä hinta (13,69€) antaa olettaa. 19 Crimes Chardonnay sopii nautittavaksi ihan sellaisenaan reilusti viilennettynä. Ruokapariksi valitsisin tälle täyteläisen suolaisen piirakan.
Innostuin tästä viinistä kovin ja suosittelen kokeilemaan rohkeasti!
Viime viikonloppuna juhlimme isommalla porukalla puolisoni isoäidin 90-vuotisjuhlia. Juhlat kestivät kaksi päivää, kuinkas muutenkaan. Saanen huomauttaa, että päivänsankaria ei mitenkään uskoisi 90-vuotiaaksi, niin nuorekas hän on. Meillä oli huippuhauskaa ja mikä tärkeintä: nautimme pitkästä aikaa yhdessäolosta ja mukavien muistojen luomisesta.
Minulle annettiin kunnia tehdä viinivalinnat illalliselle, jota meille oli kokki valmistamassa. Viinien hintahaarukka määritettiin noin 15 euroon pullolta ja valinnassa etusijalla oli tottakai tarjolla ollut ruoka. Otin huomioon myös sen, että viinit olisivat helposti lähestyttäviä ja toimisivat myös heille, jotka eivät suurimpia viininystäviä olekaan.
Pitkän pöydän äärelle mahtui liki 20 ruokailijaa
Alkupalana nautimme toast skagenia ja sen kanssa kohotimme päivänsankarin onnittelumaljat. Alkujuomana oli itseoikeutetusti kuohuvaa ja itselleni oli heti selvää, että valitsen crémantia.
Toast Skagen
Päädyin Gratien & Meyerin Crémant de Loire Brutiin (Alko 14,98€) joka on ranskalainen, pehmeärakenteinen ja erittäin kuiva kuohuviini. Kuplien tasapaino happoisuuden kanssa oli loistava. Makuprofiililtaan juoma oli raikkaan sitruksinen mutta lempeän hedelmäinen. Erittäin helposti lähestyttävä juoma nautittavaksi sellaisenaan ja toimi erinomaisesti sitruunaisen toast skagenin parina.
Alkuruokana oli tarjolla maa-artisokkakeittoa höystettynä rapeaksi paistetuilla suppilovahveroilla. Maa-artisokkakeiton hienostunut koostumus on kermainen ja aromimaailma herkkä. Valitsin sen pariksi Rheingaun Rieslingiä Alkon uutuusvalikoimasta. Valintani oli Balthasar Ress Rheingau Riesling (Alko 14,98€), kuiva ja hapokas viini joka olisi toiminut myös toast skagenin kaverina. Raikas mineraalisuus ja tasapainoinen, vaikkakin voimakas happoisuus toimivat mielestäni hienosti keiton parina jyräämättä liikaa pääraaka-aineen nyansseja. Tämä viini oli muutenkin iloinen yllätys, sillä sen profiili oli rieslingiksi hyvin ryhdikäs.
Maa-artisokkakeittoa ja suppilovahveroita
Pääruokana tarjolla oli peuran ulkofilettä sous vide tummassa kastikkeessa, paahdettuja salviavoiperunoita sekä paahdettua ruusukaalia ja punajuurta. Koska peura on lihana herkän makuinen, se kaipaa rinnalleen hiukan kevyempää viiniä, kuin esimerkiksi naudanliha. Riistalle sopiva makupari viinien osalta on hilloinen, jolloin lihan maku tasapainottuu sopivasti. Tanniineja voi olla mutta hyvin runsastanniiniset vaihtoehdot kannattaa peuran kanssa unohtaa.
Peuraa Sous Vide
Koska alkumalja oli ranskalaista viiniä, halusin tuoda sopivaa jatkumoa myös päääruuan pariksi ja valitsin siksi Chapoutier Belleruche Côtes-du-Rhône Rougen (Alko 14,98€). Tämä lempeän ryhdikäs viini toi kypsien marjojen aromeja ja sulautui pääruuan makuihin erinomaisesti. Tämä valintani keräsi erityisiä kehuja ja päätyy ehdottomasti omalle ostoslistalleni myös jatkossa. Mielestäni tässä viinissä kaikki elementit olivat täydellisessä tasapainossa ja sen täyteläinen makuprofiili taittui pehmeään upean sulavasti. Tämä hyvän hinta-laatusuhteen viini toimisi mielestäni mainiosti myös ankan kanssa.
Jälkiruokana nautimme mascarponemoussea marengin ja marjojen kanssa.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen viinivalintoihini. Joskin viinien valinta ja niissä onnistuminen on helppoa, kun tarjolla on erinomaista ja maukasta, taidolla valmistettua ruokaa.
Koulujen alettua on ollut aika palata normaaliin arkirytmiin. Se tietää sekä sitä, että WSET-opintojen alku lähestyy mutta myös sitä, että blogi herää kesäuniltaan.
Syksyn lähestyessä saapuu monia mukavia asioita, kuten marjat ja sienet metsiin! Olin eilen poimimassa mustikoita ja sattumalta löysin mukavan pussillisen kanttarelleja samalla reissulla.
Kyselin Instagramin puolella vinkkejä, mitä ihanaa kantarelleista kannattaisi kokata. Koska syöjiä ei meidän perheessä sienille ole muita, saan poimimastani määrästä parikin eri ruokaa. Päädyin ensin valmistamaan kantarellipastaa ja alla teillekin ohje, jolla mielestäni tuli ihanan täyteläinen koostumus!
Kantarellipasta (kahdelle)
Ainekset:
- Noin 1/2 litraa kantarelleja, vähän
pienempikin määrä riittää hyvin
- Voita
- Puolikas punasipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- Noin 1dl valkoviiniä
- Valkosipulituorejuustoa
- 1 dl kuohukermaa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Haluaamaasi pastaa, esim. Tagliatelle
- Halutessasi raastettua parmesaania
Pilko kantarellit paloiksi, hienonna sipulit.
Laita kantarellit kuivalle paistinpannulle ja
paista kunnes irtoava neste on haihtunut.
Älä laita pannua täydelle teholle
etteivät kantarellit pala tai jää pohjaan kiinni.
Kun neste on haihtunut, lisää pannulle
voita ainakin parin ruokalusikallisen verran.
Lisää pannulle sipulit ja paistele
kunnes ne ovat pehmenneet. Lorauta
pannulle valkoviini ja annna kiehahtaa
hiukan kasaan.
Lisää sitten kerma ja valkosipulituorejuusto.
Anna porista miedolla lämmöllä
kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla
ja pippurilla. Jos kastike tuntuu liian
paksulta, lisää sekaan hiukan pastan
keitinvettä. Tarjoile pastan ja
halutessasi raastetun parmesaanin kanssa.
Kermainen kantarellipasta
Kantarellipastan pariksi valitsin Ribbonwood Rieslingin 2020 (Alko 17,98€), joka tulee Uuden-Seelannin Marlboroughin alueelta. Viinin on valmistanut Framinghamin viinitalo, joka tekee viinejä omalla, jopa kokeellisella tyylillään eri rypäle-eriä yhdistellen. Marlborough on alueena tunnetumpi Sauvignon Blanceista kuin Rieslingeistä, mutta tämä Ribbonwood Riesling on hyvä esimerkki alueen potentiaalista tuottaa monisävyisiä viinejä. Marlboroughin alueella päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yöt kohtalaisen viileitä. Usein syksyt ovat myös suhteellisen kuivia, jolloin sadonkorjuuta voidaan lykätä pidemmälle ja näin rypäleisiin pääsee kehittymään enemmän sokeria. Framinghamin viinitalo sijaitsee Wairaun laaksossa, jossa maasto on kohtalaisen tasaista ja sen läpi virtaa joki.
Sokerin määrä näkyy korkeana tässäkin viinissä ja sen luokka on Alkossa puolikuiva. Makeus toimii hyvänä vastinparina happojen kanssa ja nämä yhdeassä ruuan rasvaisuuden kanssa muodostavat harmonisen yhdistelmän.
Ribbonwood Riesling ja kantarellipasta
Ribbonwoodin tuoksussa on limen ja omenan raikas tuoksu yhdistettynä kukkaisuuteen ja aavistukseen mineraalista sekä petrolista aromia. Viinillä on vaalea heinän väri.
Maussa tuntuu alussa raikas hedelmäisyys, reippaat hapot taittavat korkeaa sokerimäärää (16g/l) jopa niin hyvin, että viiniä voisi ajatella kuivaksi puolikuivan sijaan. Maun jälkipuolella mineraalisuus nousee voimallisemmin esiin ja jälkimaku on kohtuullisen pitkä.
Kermaisen sienipastan rasvaisuus taittuu hienosti eikä viini jyrää alleen kantarellien hienoja vivahteita, vaikka onkin rieslingiksi makupaletiltaan vahva. Hapot ja viinin raikkaus muodostavat tuhdin pastan kanssa hienon balanssin, joka nostattaa veden kielelle.
Suosittelen tätä viiniä myös sellaisenaan nautittavaksi ja etenkin niille, jotka rakastavat Rieslingiä mutta kaipaavat jotakin pientä uutta makupalettiin.
Oikeasti minulla ei ole mitään juhlia. Mutta pystyn siitä huolimatta kuvittelemaan, että tämä viini sopisi erinomaisesti noutopöytään kesäisten makujen kanssa ja lisäksi ihan yleiseen seurusteluun.
Hankin kesälomatonkaksi Il Baronen Vino Blanco Organicon (Alko 29,47€) ja yllätyin iloisesti sen monipuolisuudesta. Tässä tapauksessa monipuolisuus ei ole synonyymi tylsän tasaiselle viinille. Il Barone Rosso olikin jo tuttu ja hyväksi havaittu ystävä mutta tätä valkoista en ollut ennen kokeillut.
Il Barone Vino Blanco Organico
Viinin nimestä minulle tulee jostain syystä aina mieleen Kauniiden ja rohkeiden Massimo Marone. En ole muuten aikoihin katsonut kyseistä sarjaa. Aina silloin tällöin tosin ja muutaman jakson katsomisella kerran vuodessa pysyy ihan riittävän hyvin kartalla mitä tapahtuu.
Nyt kun olen tunnustanut katsovani joskus kaunareita, voidaan siirtyä puhumaan tästä viinistä. Il Barone Vino Blanco Organico tulee Espanjasta ja on valmistettu Macabeo-rypäleestä. Hauskaa sinänsä, että sisarviini Il Barone Rosso tulee Italiasta. Tuotteiden taustalla on Vinimudi Wines, yhdysvaltalainen tuottajayhteisö, jonka portfolioon kuuluvat myös esimerkiksi Jean Biecher – ja Casa Marrone -viinit. Sanoinko Casa Marrone? Tässä on oltava joku kytkös siihen Massimo Maroneen!
Macabeo-rypäle tunnetaan myös nimellä Viura. Se on Riojan alueen viljellyin valkoinen rypäle ja sitä käytetään yleisimmin Cavan valmistuksessa. Macabeo-rypäle kestää ikäännyttämistä mutta toimii hienosti myös nuorempana viininä, kuten Il Baronen tapauksessa. Il Barone Vino Blanco on maltillisen happoinen olematta kuitenkaan pliisu. Se on kuiva ja ryhdikäs. Väri on vaalea kullankeltainen. Tuoksussa erottuvat päärynän ja hentoisen sitruksen aromit, mukana on myös paistettua makeaa piirasta muistuttava sävy. Maku tuo alkuun päärynäisen makean tunnun, sitä seuraavat limeä muistuttava hapokkuus ja pehmeä omenaisuus.
Tämä hanaviini on saanut Viinilehden arvioissa maininnan löytö ja sitä se mielestäni olikin. Aivan erinomainen valinta kesäisiin iltoihin ja miksei aurinkoisiin päiviin myös, reippaammin viilennettynä.
Peruskoulun janssoninkiusaus. Voi kamala. Melkein yhtä kamalaa kuin maksalaatikko. Toivoin niin, että olisin ollut niinä päivinä sairaana.
Olen tuijotellut aikuisikäni epäuskoisena säilykehyllyllä anjovispurkkeja miettien, kuka noita ostaa ja vieläkö joku vapaaehtoisesti tekee sitä janssoninkiusausta? Mitä muuta näistä voi kokata? En keksi yhtään muuta ruokalajia.
Viime viikolla tapahtui kuitenkin jotakin erikoista. Tartuin uhkarohkeasti anjovispurkkiin ja kuljetin sen kassan kautta kotiin.
Kunnollisia anjoviksiaeli sardelleja
Syy ostokseeni löytyy Hanna G kokkaa -keittokirjasta, joka on suosikkikeittokirjani. Normaalisti hankin keittokirjoja siten, että lainaan niitä vinon pinon kirjastosta, selaan aikani ja pyrin hankkimaan suosikkini sitten omaksi. Hanna G kokkaa -kirjan hankin tosin jo ennakkomyynnistä, koska olin vakuuttunut jo etukäteen sen erinomaisuudesta. Oikeassa olin, kirja on täynnä loistavia reseptejä, vinkkejä ja myös Hannan tarinaa.
Seuraavana hankintalistallani ovat Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirja Basta! sekä Teresa Välimäen Le Keittokirja.
Hanna G kokkaa -kirja
Kirjassa on ihanan helppo anjovispastan ohje, joka ei muuten muistuta edes etäisesti janssoninkiusauksen makumaailmaa. Hurraa! Parin vuoden harkinnan jälkeen uskaltauduin siis testaamaan reseptiä ja kas! Se oli älyttömän hyvää! Virallisesti voin siis julistaa anjovikset vapautetuiksi boikottilistalta. Okei, sardellit, jos uskomme suomalaisia ruokapakkauksia. Kurkkaa siis pakkausta tarkemmin, että ostat oikeasti anchovies eli suomeksi sardellia etkä kilohailia, jota meillä taas anjovikseksi kutsutaan.
Pastan päälle tulee ihanaa murua, jossa on leipää, parmesaania ja mausteita.
Anjovispasta Hanna G:n ohjeella
Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tämäkin ohje alkuperäisessä muodossaan, jos kyseinen kirja ei ole omassa kirjahyllyssä tai juuri nyt lähikirjastosta saatavilla. Reseptiin pääset tästä: Tomaatti-anjovispasta à la Hanna G – Beach house kitchen.
Anjovis tai sardelli (onpa tämäkin vaikeaa!) on hyvin suolainen ainesosa ja jos tämän pastan kaveriksi haluaisi parittaa viinin, pitäisi ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, merenelävät rakastavat valkoviiniä ja kuplia. Punaviinin jättäisin nyt pois laskuista. Toiseksi, merelliset maut pitävät merellisen ilmaston viineistä. Suosisin siis jotakin rannikkoalueen valkkaria. Vahva suolaisuus taittuu sopivasti, jos viinissä on jonkin verran jäännössokeria. Jopa makeaan taittava viini voisi osua tähän yhtälöön.
Valitsin Alkon valikoimasta kaksi vaihtoehtoa, joita voisin suositella tämän pastan kaveriksi:
Asio Otus Bianco ja Villa Valentina Il Classico Bianco
Asio Otus Bianco on puolikuiva italialainen, jossa jäännösokerin määrä on 10g/l. Hinta 11,99€.
Villa Valentina Il Classico Bianco on Apulian alueen viini, jossa on kuitenkin 7g/l jäännössokeria, vaikka se kuivaksi luokitellaankin. Hinta 14,98€.
Molempien viinien sitruksiset aromit ja keskivahva happoisuus sopivat tälle ruualle pariksi. Molemmissa viineissä on myös hedelmäisen raikas ja keveä profiili, joka ottaa pastassa olevan tomaatinkin huomioon.
