Viikko sisälsi sen verran hyviä uutisia, että perjantain koittaessa Alkosta tarttui mukaan pullo kuohuvaa. Ensin suunnistin jo kohti Cremanteja, mutta sitten muistin, että olin taannoin juonut ravintolassa erinomaista Cavaa ja muutin kulkusuuntaa. Nappasin hyllystä Maset L’avi Pau Gran Reserva Cavan, jonka luvattiin olevan erittäin kuiva, hapokas ja kevyen paahteinen.
Maset L’avi Pau Gran Reserva Cava
Tuoksu on juurikin kevyen paahteinen. Mukana on omenaisuutta ja keltaista luumua. Maussa korostuvat päärynäinen lempeä hedelmäisyys, aavistuksen sitruksinen tunnelma kaikessa happoisuudessaan ja paahteinen eleganssi. Kuplat ovat pirteät, jopa napakat cavalle. Happoisuus ja sitruksisuus tuo yllättävän voimakasta ryhtiä tähän viiniin. Makumaailma on tasapainoista cavaa, laadullisesti kivassa balanssissa. Olisin kaivannut hieman maltillisempia happoja, jolloin tämä olisi ollut vielä erinomaisempi. Kaikkineen kumminkin kiva ja reipas cava!
Arvio: Ostaisin toistekin.
Otsikossa mainittu viinin koko nimi on aikamoinen termihirviö. Gran Reserva viittaa viinin ikäännyttämiseen. Jotta viini voi olla Gran Reserva -tyyppiä, sitä on pitänyt kypsyttää yhteensä vähintään 60kk. Kypsyttämisessä osa ajasta viinejä kypsytetään tynnyreissä tai tankeissa ja lopuksi usein vielä pulloissa ennen myyntiin laskemista. Gran Reservasta pykälä alaspäin (min. 36kk kypsytetty viini) on Reserva. Ja sen alapuolelta löytyy Crianza ja vielä Roble. Vino Joven (suom. nuori viini) termillä kutsutaan viinejä, jotka myydään alle vuoden kuluessa sadonkorjuusta. Näitä ei välttämättä ole kypsytetty lainkaan ja ne vertautuvat vaikkapa ranskalaisiin Beaujolais Nuoveau -viineihin.
Kevään saapuminen VIHDOIN oli ihana asia! Pääsiäinen kylvettiin auringossa ja sitä suuremmalla syyllä halusin lasiin myös jotakin sellaista, joka tuntuu keväältä. Suunnistin Alkossa pääsiäisen kynnyksellä valkkarihyllylle ja nappasin otsikon viinin mukaan ihan siksi, että olen matkustamassa jonkin ajan päästä Itävaltaan.
Grüner Veltlinerit ovat mieleeni, sillä niiden aromimaailma on vivahteikas. Sanoisin, että ne ovat valkoviineinä aromikkaita ja kiinnostavia, joskaan eivät liian rajoittavia esimerkiksi pariksi sopivien ruokien suhteen. Grüner Veltlineriä tuotetaan Itävallassa paljon, se on selkeästi maan ykkösrypäle ja vilejyalaltaan kattaa noin kolmasosan koko Itävallan viininviljelyksistä. Itävallassa maaperä on vaihtelevaa, maastossa vuorottelevat vuoristoiset alueet ja jokien johdattamat laaksot. Jokialueilla lämpötilat pysyttelevät usein hiukan muita alueita lämpimämpinä ja mahdollistavat siten viinien voimistumista. Ehkäpä juuri Itävallan moninaisen maaston ansiosta viinit saavat lukuisia aromaattisia sävyjä.
Grüner Veltlinerit ovat tyypillisesti hyviä pareja kaloille ja äyriäisille. Ne pärjäävät hyvin myös rasvaisempien ruokien kanssa ja pääsiäisenä grillattu pekoniin kääritty kana sopikin tämän rinnalle todella kivasti!
Steinschaden Grüner Veltliner
Tämä Steinschadenin viini on kuiva ja reippaan hapokas. Tuoksu on rohkean hedelmäinen. Sitruksen aromit nousevat päärynän rinnalle. Makumaailmaltaan tämä on tyylikäs: kypsää omenaa, päärynää, sopiva ripaus pippuria ja sitruksisia aromeja.
Tämä on siis todella lajityypillinen viini, erittäin monikäyttöinen ja mielestäni elegantti. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan! (Alko 11,09€)
Suomen syksyn ja saapuvan talven näyttäessä niitä ei-niin-parhaita puoliaan (lue: vettä sataa ja on synkkää), pääsin piristyksekseni käymään Helsingissä Korjaamolla Saksan Viinien järjestämässä Generation Riesling -tapahtumassa. Tarjolla oli hyviä viinejä ja kiinnostava paneelikeskustelu sekä mahdollisuus kurkata saksalaisen viininvalmistuksen verhojen taakse nuorten tekijöiden opastamana.
Rouva viiniakiitos.fi iloitsee päästessään ihmisten ilmoille
Mikä ihmeen Generation Riesling?
Generation Riesling on saksalainen nuorten viinintekijöiden yhteisö, jonka tavoitteena on laaja-alaisen yhteistyön lisäksi tehdä saksalaista viinintuotantoa tunnetuksi niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla. Yhteisöön kuuluu vain alle 35-vuotiaita viinintekijöitä, joista useat edustavat tuoretta sukupolvea pitkät perinteet omaavien viinitilojen ketjussa. Yhteisön avulla nuoret viinintekijät jakavat tietoa ja kehittävät toimintaansa tuottaakseen laadukkaita ja toinen toistaan loistavampia viinejä. Nimensä mukaisesti Riesling näyttelee yhteisössä isoa roolia mutta toki tuottajien lajikevalikoimassa ovat myös kaikki muut Saksassa viljeltävät lajikkeet.
Generation Riesling -tapahtumassa viisi nuorta viinintekijää jakoi kokemuksiaan ja havaintojaan mainion Wineandbeyond.fi:n Anniina Schreinerin haastattelussa. Nuorempi viinintekijäkaarti uskoo, että heidän vahvuutensa viinintekijöinä on aiempia sukupolvia laajamittaisempi tiedonjako ja verkostoituminen muiden viinintekijöiden kanssa. Samaan aikaan nähdään kuitenkin tärkeäksi pitää kiinni siitä osaamisesta sekä perinteistä, joita heitä edeltävät sukupolvet ovat tiloilla vaalineet.
Opin illan aikana myös paljon uutta. Tässä muutamia knoppeja:
Kuivana kesänä, kuten kesänä 2022, menestyvät parhaiten vanhat viiniköynnökset, sillä niiden juuristo ulottuu riittävän syvälle maaperään. Näin kasvi voi saada vettä ja ravinteita myös kuivien kausien aikana.
Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita ja ohjaa lajikevalintoja yhä enemmän suuntaan, jossa suositaan homeille vastustuskykyisimpiä rypälelajikkeita.
Kasvuolosuhteiden muutos tuo esimerkiksi laajemmat mahdollisuudet punaviinin viljelyyn Saksassa.
Uudet lajikkeet ja risteyttämällä saatavat muunnokset saattavat tulevaisuudessa nostaa päätään vauhdilla. Jännittävää onkin nähdä, millaiseksi muodostuu perinteisten lajikkeiden asema kasvuolosuhteiden muuttuessa: syntyykö tilanne, jossa nyt vallan tavanomaisista rypälelajikkeista tulee niiden kasvatukseen liittyvien haasteiden vuoksi kalliita harvinaisuuksia. Vai mahtaako suosio lopulta kääntyä uusien lajikkeiden puolelle?
Mikä on Sauvignac?
Generation Riesling -tapahtumassa pääsin maistamaan uudesta hybridilajikkeesta tehtyä Sauvignac-viiniä. Se oli erinomaisen hyvää enkä sokkona olisi tunnistanut sitä poikkeavaksi lajikkeeksi, vaikka siinä omat persoonalliset vivahteensa olikin. Sauvignac-lajikeon Sauvignon Blancin ja Rieslingin risteytys, jossa on lisäksi hybridinä sekä niin sanotun tavanomaisen viiniköynnöskasvin Vitis viniferan että sen rinnakkaislajikkeen Vitis amurensiksen geenejä. Sauvignacia kutsutaan myös lyhenteellä VB (Valentin Blattner Cal 6-04).
Sauvignac -viini
Kaiken kaikkiaan Generation Riesling -tapahtumasta jäi päällimmäisenä mieleen toiveikkuus: viininvalmistus on loistavissa käsissä myös nykyisten sekä tulevien sukupolvien toimesta, sillä yhdistämällä sopivasti uutta ja vanhaa, saadaan aikaan laatua sekä uusia oivalluksia.
Iso osa tapahtumassa esitellyistä viineistä ei ainakaan nyt löydy Alkon valikoimasta, mutta alla yksi kiinnostava poiminta:
Saksan Viinitiedotus järjestää vuotuisen Saksan Pinot Noir -viikon jälleen 24.10.-30.10. Mukana on 9 ravintolaa, joista 3 Tampereelta. Tamperelaisista ravintoloista mukana ovat Aisti, Tuulensuu sekä Henriks.
Lähde siis ihmeessä tutkimaan Pinot Noirin monia ulottuvuuksia mukana oleviin ravintoloihin. Osallistuvat ravintolat sekä Pinot Noir -viikon kuvakilpailun ohjeet löydät klikkaamalla tästä.
Pääsin jo etukäteen kurkistamaan Aistin ja Tuulensuun tarjontaan, seuraavassa siis paljastuksia siitä, mitä on luvassa!
Aisti on tamperelainen, kotimaisiin makuihin nojaava ravintola hyvällä paikalla ihan keskustassa. Aistissa raaka-aineille on annettu niiden ansaitsema kunnia ja makumaailma on ihana yhdistelmä klassisia makuja sekä moderneja tulkintoja. Juuri sitä on myös Pinot Noir -viikon menu.
Aistin alkuruoka
Aistin Pinot Noir -viikon menu sisältää alkuruokana savustettua ankanrintaa, tyrni-vinaigrettea, pekaanipähkinää ja kurpitsapannukakkua. Pääruokana on yrttikuorrutettua lohta, piparjuurikastiketta ja paahdettua maa-artisokkapyrettä. Jälkiruokana tarjolla on päärynä-suklaa frangipane ja vaniljajäätelöä. Menulle on valittu viineiksi kuohuva Pinot Noir Dr Bürklin – Wolf cuvée brut sekä punaviini Karl Haidle Spätburgunder. Dr Bürklin on kotoisin Pfalzista, joka lienee ennemmin tunnettu Rieslingeistään. Alueelta tulee kuitenkin paljon laadukkaita viinejä ja tämä Pinot Noirista valmistettu kuohuviini istuukin paahteisella aromimaailmallaan laatuviinien kategoriaan. Karl Haidle taas on kotoisin Würtembergin alueelta, joka ei alueena ole kovin tunnettu ainakaan Suomessa. Alueen kiinnostavuutta kyllä mielestäni lisää juuri se, että alueen viinejä on niin vähän saatavilla. Nyt siis silmät tarkkana kun jossain osuu kohdalle!
Tässä vaiheessa joku nokkela jo miettii että miksi nyt yhtäkkiä hypättiin Spätburgunderiin kun piti olla teemana se Pinot Noir. Ei hätää, kaikelle on selitys. Palataan siihen hiukan tuonnempana.
Aistin alkupala on kerrassaan hurmaava. Kurpitsapannukakku on ilahduttava idea! Ankka on juuri niin kevyesti savustettu jotta sen ominaismaku pääsee täysin oikeuksiinsa ja kun nämä yhdistetään tyrnin reippaalla hapokkuudella, saadaan aikaan erinomainen annos. Tästä ei puutu kerrassaan mitään. Ei edes esillepanon kruunaavia kukkia. Okei, sitä tyrni-vinaigrettia olisi saanut olla hiukan lisää, niin hyvää se oli. Kuohuva Dr Bürklin toimii tämän alkuruuan kanssa hienosti. Sen paahteinen, jopa pähkinäinen aromimaailma ja riittävän rohkea makuprofiili komppaavat annoksen makuja. Täysosuma on kumminkin Karl Haidle: se nostattaa ankan vielä uudelle tasolle eikä nöyristy edes voimallisen tyrnin edessä.
Aistin pääruoka
Aistin jälkiruoka
Pääruoka-annos on klassikkoainesta: lohi, yrtit ja syksyyn mielestäni ihan ehdottomasti kuuluva maa-artisokka muodostavat lempeän kokonaisuuden. Annoksen visuaalisuutta nostaa pykälän ylemmäs pinkin värin saaneet fenkolit. Karl Haidle pärjää mainiosti läpi tämänkin aterian. Tuottajan mukaan juuri punaiselle kalalle tämä viini onkin suositeltu pari.
Jälkiruoka on suklaakakkua isolla alkukirjaimella ja sen päärynäinen päällys tuo mieleen sacherkakun voittamattoman kombon; mitäpä muuta saksalaiselta teemaviikolta voikaan odottaa!
Tuulensuu on puolestaan tamperelainen gastropub, jonka juomavalikoima ei heti löydä vertaistaan. Tuulensuulla on omaa maahantuontia ja iso kellari; tarjonnasta voit löytää siis mitä ihmeellisimpiä yllätyksiä! Pinot Noir -viikkoa varten listalle on poimitu useita kiinnostavia tuttavuuksia Saksan eri alueilta (Würtembergin alueelta muutamakin!) Nyt tutustuin Tuulensuun itse maahantuoman Jakob Schneiderin valko- ja roseeviiniin sekä Knipserin punaviiniin. Jakob Schneiderin tilalla on pitkä historia ja se toimii Nahen alueella.
Tuulensuun tarjontaa
Pretzel ja muut herkut
Jakob Schneiderin Spätburgunder Blanc de Noir valkoviini on puhdaspiirteinen, raikkaan hapokas ja rakenteeltaan selkeä. Jälkimaku on voimallinen. Spätburgunder Rosé taas on todellinen yllättäjä: maku on puhdasrotuinen rosé marjaisine ja hedelmäisine aromeineen mutta makumaailma on jotakin erilaista. Viinin alkutuntuma on reipas, tutut hunajamelonin ja mansikan aromit löytyvät alusta mutta maun loppupuolella suun valtaa tuhti hedelmäisyys. Aistin jopa banaania. Oho! Tämä on kyllä yksi hauskimmista roséista joita olen maistanut. Knipser Kalkmergel Spätburgunder on Pinot Noirin voimallisemman puolen ilmentymä. Toisinaan kuulee, että Pinot Noirista tehdyt viinit ovat marjamehuja. Raikas marjaisuus onkin tyypillinen aromi Pinot Noir -viineille mutta automaattisesti se ei tarkoita, että ne ovat aina huippukeveitä. Knipser toikin mukanaan maamaisia aromeja yhdessä kypsien marjojen ja savuisuuden kanssa. Tästä kannattaa aloittaa paatuneimmankin Pinotin kritisoijan käännyttäminen.
Tuulensuu tarjoaa Pinot Noir -viikon kylkiäisiksi saksalaisia herkkuja, kuten pretzeleitä ja bratwursteja. Vaikka ne liki automaattisesti liitetäänkin oktoberfesteille, sopivat nämä herkut erinomaisesti myös saksalaisten viinien seuraan. Prost!
Niin, se Spätburgunder. Saksassa Pinot Noir tunnetaan nimellä Spätburgunder. Kyse on siis ihan samasta asiasta, samasta rypälelajikkeesta mutta sillä on Saksassa vain oma terminsä. Jos siis joku tarjoaa Spätiä niin älä suotta pelästy, lasiin päätyy siis monelle ihan tuttua Pinot Noiria.
Ihanaa Pinot Noir -viikkoa!
*Juttu tehty yhteistyössä Saksan Viinitiedotuksen kanssa
Vuoden 2020 viimeisenä iltana korkattiin Bollinger. Se oli osin sattumaa enkä ollut varsinaisesti suunnitellut hankkivani samppanjaa uudeksivuodeksi. Jostain syystä tänä vuonna kuitenkin tuntui tarpeelliselta hankkia taas vuoden vaihtumisen kunniaksi pullo perinteistä, vaikka vuosi onkin aina aiemmin vaihtunut ihan yhtä mainiosti niin Cavalla kuin Proseccollakin. Toki perehtyneisyyteni aiheeseen on aiheuttanut sen, että arvostustani nauttivat erityisesti perinteisen menetelmän kuohuvat.
Perinteinen menetelmä? Alla tarkemmin, mistä on kyse.
Nyt kun kuohuviinin valmistus on tuttua, voidaan siirtyä tutkimaan, mitä pulloja on valittu uudenvuodenjuhlaan.
Arthur Metz Crémant ja Baron-Fuenté samppanja
Arthur Metz Crémant d’Alsace 1904 Brut (Alko 18,75€, tilausvalikoima) on minulle ennestään tuttu viini. Olen todennut sen olevan hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Tämä Crémant on yhtä aikaa raikkaan hedelmäinen ja paahteisen kermainen. Kuplat ovat hienostuneet ja rakenne reippaan tuntuinen. Tässä on juhlallista eleganssia ja siitä syystä se sopii uudenvuodenjuhlaan upeasti. Vaikka tämä kuohuviini on erittäin kuiva, sen maltillinen määrä jäännössokeria tasapainottaa makua niin, että happoisuus ei ole liian hyökkäävä.
Uutena tutustuttavana tänä vuonna on edullinen samppanja, Baron-Fuenté Grande Réserve Champagne Brut (Alko 27,99€, vakiovalikoima). Tämä erittäin kuiva samppis sisältää jopa 8g/l jäännössokeria ja siten oletan sen olevan hyvin pehmeä ja suunmyötäinen. Rypälekombossa on Pinot Meunier, Pinot Noir sekä Chardonnay. Näin ollen aromimaailmalta voi odottaa hedelmäisyyttä, sitruksia ja paahteisia makuja.
Tämä viini on kiinnostanut minua jo pitkään ja aion johonkin sopivaan juhlatilanteeseen sen vielä hankkia. Englannin kuohuviinit ovat kovassa nosteessa ja tämä tyypillisistä samppanjarypäleistä valmistettu viini voisi olla erinomainen esimerkki saarivaltion osaamisesta. Reipas jäännössokerin määrä yhdistettynä kuivaan hapokkuuteen voi hyvinkin olla erittäin tasapainoinen kokonaisuus.
Alexandre Bonnet Rosé Champagne Extra Brut (Alko 40,19€, vakiovalikoima)
Puhdas Pinot Noir -samppanja roseena ja vieläpä visuaalisesti todella kauniissa pullossa. Voisin olettaa tämän rutikuivan samppiksen olevan yhdistelmä herkkää marjaisuutta sekä ryhdikästä vivahteikkuutta. Erittäin kiinnostava vaihtoehto erityisiin hetkiin.
Briza del Mar Cava Brut Nature Organic (Alko 16,40€, tilausvalikoima)
Alkon uutuusviineistä löytyy juhlallinen Cava, joka on kuivien viinien ystävälle hyvä valinta. Tämä luomuviini lupaa päärynän, omenan ja paahtoleivän aromeja. Olettaisin, että kokonaisuus on raikas mutta ryhdikäs.
Herres Riesling Extra Trocken (Alko 11,99€, vakiovalikoima)
Jos suuta kiristelevän kuivat kuohuviinit tuntuvat liian rajuilta mutta et kaipaa makeatakaan viiniä, tutustu ihmeessä kuplivaan rieslingiin. Rieslingistä valmistetuista valkoviineistä tuttu raikkaus tuo mukavaa suutuntumaa kuohuviiniin ja tekee kuohuvasta näin melko helposti lähestyttävän.
Italialaisilla viineillä on erityinen paikka sydämessäni, väheksymättä laisinkaan mitään muuta viiniä maailmassa. Varmaan alitajuisesti viinikaappiini on eksynyt aika monta italialaista viiniä ja tänään esittelen tervehdyksen Piemontesta: Terre Da Vinon Barbarescon vuosimallia 2015.
Tämä viini tarjoaa tuoksussa tammen tuomaa vaniljaisuutta yhdistettynä kypsään luumuun ja karpaloon. Havaitsen myös hiukan fenkolia ja yrttisyyttä. Maussa nousee vahvimmin esiin karpaloinen aromi ja sitä seuraavat yrtit ja vaniljaisuus sekä lopussa kevyt pippurisuus. Tanniinit ovat keskivahvat tai jopa sen yli, happoisuuttakin löytyy rakenteen tasapainottamiseksi.
Terre Da Vinon Barbaresco on hyvin tyypillinen alueensa viini, se on tanniinisen vahva mutta yleistuntumaltaan keveä. Maaperän savi- ja kalkkipitoisuus näyttäytyvät kuin raikas tuulenvire, tehden tästä viinistä helposti lähestyttävän ja raikkaan. Mehumainen se ei kuitenkaan ole vaan aromeiltaan tumma ja voimallinen.
Jos Barbaresco ei ole ennestään tuttu, tähän kaveriin kannattaa tutustua! Terre Da Vino Barbarescon hinta Alkossa on 19,99 euroa.
Maistoin jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa Faustinoa, aloitin VII-versiosta ja voit lukea siitä tarkemmat kommentit täältä. Vaikka en suuresti tuohon Faustino VII:n ihastunutkaan, uteliaisuus vei voiton ja päätin hankkia vertailun vuoksi ikääntyneemmän Faustino I:n maistettavaksi.
Faustino I Gran Reserva
Faustino I on laatuluokitukseltaan DOCa, joka on korkein mahdollinen Espanjassa. Tämä viini on Gran Reserva -luokkaa, joka edellyttää vähintään 18-24 kk tammitynnyrikypsytystä sekä 36-42 kk pullokypsytystä. Faustinon tapauksessa tynnyrikypsytys kestää vähintään 26kk. Tätä kyseistä viiniä on myyty jo vuosikymmeniä ja se on laajalti tunnettu. Tuotantomäärät ovat suuria.
Espanjan laatuluokat
Espanjan laatuluokitukset korkeimmasta matalimpaan ovat DOP (Denominación de origen protegida), IGP (Indicaciones geográficas protegidas) ja VdM (vino da mesa tai vino).
Dop-luokitus pitää sisällään alaluokat VP (vino de pago), DOCa (Rioja) ja doq (priorat) sekä DO (Denominación de origen)
Mutta sitten itse asiaan. Koska viini on ikääntyneempi, se tarvitsee ilmaa avautuakseen. Dekantointi kannattaa ehdottomasti. Myös tarjoilulämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota: liian kylmänä tämä viini ei aukene kunnolla.
Tuoksu on vahva ja paksu, kypsä kirsikka, luumu ja tammisuus ovat vahvoina. Aistittavissa myös metsäisiä vivahteita. Maku on aivan aluksi jopa keveän tuntuinen mutta pitkä jälkimaku valtaa aistit. Tanniinit ilmenevät viiveellä, joskaan ne eivät ole erityisen voimakkaat. Maussa on tuoksussa jo nousseita aromeja, jälkimaku tuo lisäksi pippuria. Viini ei ikääntyneisyydestään huolimatta ole lainkaan tunkkainen tai raskas vaan on säilyttänyt marjaisen olemuksensa.
Odotin tältä jopa vahvempaa ja tuhdimpaa makupakettia. Kokonaisuus jäi kuitenkin hiukan kevyeksi, ottaen huomioon iän ja kypsytyksen. Kelpuutan kuitenkin keskikastin ryhmään, sillä vivahteita oli mukavasti ja kokonaisuus tasapainoinen.
Ramon Canalsin Rosé cava oli hankittu jo vapunviettoon mutta se jäi lopulta korkkamatta. Kesälämpötilojen ja vieraiden saavuttua kylään, tarjoutui oiva hetki Ramonin avaamiseen.
Tuote on Alkon uutuuksia ja saatavilla vain osasta myymälöitä tällä hetkellä. Toki verkkokaupasta se on tilattavissa minne tahansa Alkoon. Alkuun mainittakoon, että etiketin tyylikäs minimalistisuus ja viinin upea pinkki väri tekivät minuun vaikutuksen jo ennen korkkaamista.
Cava on Espanjan ylpeys, perinteisellä menetelmällä eli samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini, jonka kuplat ovat hienostuneen pienet ja pehmeät. Kuplien rakenne syntyy juuri valmistusmenetelmän pullokäymisen avulla, joka esimerkiksi tankkikäymisellä valmistettuun proseccoon verrattuna on erilainen. Vaaleaan Cavaan käytetään monesti Espanjan aluetyypillisiä rypälelajeja kuten Xarel-loa ja Parelladaa ja Rosé-versioon Trepatia ja Garnachaa. Tässä Ramon Canalsin Rosé cavassa lajikkeina ovat Garnacha ja Pinot Noir.
Cavaa voisi kutsua jopa aliarvostetuksi, sillä sen hinta suhteessa laatuun on monesti erinomainen. Cavasta voi löytää hienostuneita ja moniulotteisia viinejä, aivan kuten samppanjoistakin. Cavan valmistusta säädellään tarkoin ja sillä on neljä laatuluokitusta: Cava, Reserva Cava, Gran Reserva Cava ja Cava Paraje Calificado. Kypsytysaika on pidempi, mitä korkeampi on laatuluokka. Gran Reserva Cavaa on saatavilla vain kuivana tai erittäin kuivana ja sen jäännössokerin määrä saa olla maksimissaan 12g litraa kohti.
Ramon Canalsin Rosé Cava on erittäin kuiva, jäännössokerin määrä on 8g/l. Tuoksussa ensimmäisenä on vastassa vadelma sekä punaisten marjojen harmonia. Myös kukkaisuus nousee esiin. Maun aromeissa korostuvat raikkaasti punaiset marjat sekä kevyt hedelmäinen vivahde. Suutuntuma on erittäin pehmeä ja hapot ovat hyvässä tasapainossa makumaailman kanssa. Lisähuomioina mainittakoon, että tämä viini on saanut Vivinossa 3,9 tähteä, joka on keskiarvoksi tämän hintaluokan viinille oikein mainio.
Tämä viini on kuin paahteisen päivän viilenevä ilta – raukea mutta täynnä iloa.
Domaine Bousquetin Virgenistä tulee ihan ensiksi hyvälle tuulelle. Se johtuu pullosta, jonka etiketin kaunis kuva vie kesäiselle kukkaniitylle ja tuo nenään tuoksuja ennen kuin pulloa on ehtinyt edes avata.
Narskis, sanoo kierrekorkki ja hyvä että sanoo, sillä tämä viini kävisi mukavasti vaikka kesäpiknikille mukaan. Lienee turha perustella, miksi kierrekorkki on piknikille yliveto.
Palataanpa kuitenkin kesäpiknikiltä takaisin vielä hiukan viileään Suomen kevääseen ja sisätiloihin. Lautasella on viikonloppuklassikko nachopelti ja lasissa Domaine Bousquet Virgen.
Domaine Bousquet Virgen Organic Malbec
Tuoksussa kohtaan ensin tummia marjoja, lakritsia ja aromia joka muistuttaa pitkään muhinutta lihapataa. Maussa marjaisuus on vahva, mukana on pippuria ja kypsiä tummia hedelmiä, aavistus yrttisyyttä osoituksena etiketin niitystä. Tanniineja on maltilla mutta aromimaailmaan sopivasti, kokonaisuus on erittäin onnistunut.
Tämä viini on lajikeviini Malbecista, ja Argentiinasta tulevana siis hyvin tyypillinen lajike. Malbecille tyypilliset luumun ja tumman marjan aromit löytyvät tästä viinistä ja se on myös ryhdikäs, kuten Malbec yleensä.
Domaine Bousquet on kiinnostava viinitila ja sillä onkin erittäin hyvin tehdyt verkkosivut, kannattaa käydä tutustumassa. Tilan tarina alkaa Ranskasta, josta kolmannen polven viininviljelijä Jean Bousquet matkasi lomalle Argentiinaan ja löysi mielestään täydellisen paikan viiniviljelysten perustamiselle Mendozasta, läheltä Chilen rajaa. Tyhjästä luotu tuotanto on kasvanut näihin päiviin ja vuosittainen tuotantomäärä yltää jo 4 miljoonaan litraan, joista valtaosa menee vientiin. Erityisen kunniotettavan saavutuksesta tekee keskittyminen luomuviljelyyn.
Domaine Bousquetin Virgen-viinit tehdään ilman lisättyä sulfiittia. Vaikka viini on luomu, siihen yleensä lisätään sulfiitteja säilyvyyden ja laadun parantamiseksi. Sulfiitteja eli rikkiyhdisteitä muodostuu myös valmistuksen aikana, jolloin niitä on viinissä myös ilman lisäämistä. Olennaista ovat lisätyn sulfiitin määrät, niitä säännellään mutta niiden kanssa tulee olla tarkkana myös siksi, ettei viinin aromimaailma kärsi. Natuviineissä harvemmin on lisättyä sulfiittia.
Tiesitkö:
Viinissä on aina hiukan sulfiittia eli rikkiyhdisteitä. Niitä syntyy käymisprosessin aikana. Viineihin lisätään sufiitteja, jotta ne säilyisivät paremmin ja olisivat tasalaatuisia. Luomuviineissä lisätyn sulfiitin määrä on usein pienempi ja osassa sitä ei ole lisätty lainkaan. Sulfiitit mainitaan varoituksena etiketeissä, koska ne saattavat aiheuttaa joillekin yliherkkyysoireita.
Summa summarum: Domaine Bousquetin Virgin oli positiivinen tuttavuus ja oli oikein toimiva pari nachopellin kanssa, vaikka se onkin mausteinen ruoka. Kuten sanottu, ottaisin Virginin mukaan piknikille ja pakkaisin evääksi ruokaisia salaatteja kuten pastasalaattia, leikkeleitä ja juustoja. Hintakin on laatuun nähden kohtuullinen: 13,99€.
Yllätin itsenikin valitsemalla poikkeusellisen edullisen viinin Alkosta: Faustino VII Rioja Tempranillon (10,99€). Jostain syystä päädyn aika usein hintahaarukkaan 12-20 euroa. Kysyin asiaa myös kanssanautiskelijoilta Instagramissa ja eniten vastauksia osui 15-20 euron hintaluokkaan. Enkä oikeastaan ihmettele – kokemukseni mukaan juuri parinkympin puolin ja toisin löytyy kattava valikoima hyvälaatuisia viinejä tutkittavaksi.
Viininystävät panostavat mieluummin hinnakkaampiin viineihin, toisin kuin kuluttajat noin yleensä. Mikä onkaan se hintaluokka, joka Alkossa eniten myy? Otetaan tarkasteluun ensin punaviinit ja tutkitaan asiaa.
Alkon 2/2021 tilaston mukaan punaviineistä eniten myyntiä kertyy tuotteille, joiden hinta on välillä 10-12,49 euroa (28,9%). Jos mukaan otetaan vielä punaviinit 15 euroon saakka, katetaan kaikesta punaviinin myynnistä jo 47,5%. Eli melkein puolet Alkossa myydyistä punaviineistä ovat hinnaltaan 10 ja 15 euron välissä. Nopeasti voisi arvata, että Alkon hyllyiltä löytyisi eniten valikoimaa juuri tähän hintahaitariin. Vaan eipä löydykään. Hintaluokassa 10-15 euroa on tarjolla 665 eri vaihtoehtoa kun taas yli 20 euron hintaluokassa tarjolla on 956 eri tuotetta. Prosentuaalisesti yli 20 euron punaviinien osuus myynnistä on vain 2,9%.
Valkoviinien osalta myyvin hintaluokka on 9-9,99 euroa (28,7%) ja kun mukaan otetaan 10-12,49 euron tuotteet, katetaan jo yli puolet kaikista myydyistä valkoviineistä. Valkoviineissä valikoima on alle 15 euron tuotteissa laajempi kuin punaviinien puolella ja yli 20 euron tuotteita taas löytyy vähemmän (527 kpl).
Kallis viini ei automaattisesti tarkoita laadukasta eikä halpa huonoa, mutta viinin hinnalla on merkitystä siihen, miten paljon tuottaja on voinut panostaa viinin tekemiseen. Master of Wine Tuomas Meriluodon laskelma osoittaa, miten kiinteät kulut muodostavat valtaosan viinipullon hinnasta alemmissa hintaluokissa. Tästä syystä pyrin säännöllisesti valitsemaan myös arvokkaampia pulloja, vaikka maistan oppimatkallani toki myös edullisia vaihtoehtoja.
Niin, se Faustino VII. Jostain syystä en odota kovin paljoa kympin viiniltä. Heitin kuitenkin ennakkoluulot nurkkaan ja tutustuin tähän Riojalaiseen.
Faustino VII
Tuoksussa havaitsen luumua ja kypsää kirsikkaa, paahteista aromia sekä vivahteen, joka muistuttaa lihapataa. Kenties olin nälkäinen. Maussa toistuu kypsä paahteisuus, tammisuus myös havaittavissa. Tummat marjat ja kypsä luumu työntyvät esiin. Tanniinit ovat miedot mutta riittävät tuomaan raamit viinille sillä makumaailma kokonaisuudessaan jää hiukan latteaksi. Tapaus ei ole toivoton mutta ei mene omalle suosikkilistalleni.
