Viikko sisälsi sen verran hyviä uutisia, että perjantain koittaessa Alkosta tarttui mukaan pullo kuohuvaa. Ensin suunnistin jo kohti Cremanteja, mutta sitten muistin, että olin taannoin juonut ravintolassa erinomaista Cavaa ja muutin kulkusuuntaa. Nappasin hyllystä Maset L’avi Pau Gran Reserva Cavan, jonka luvattiin olevan erittäin kuiva, hapokas ja kevyen paahteinen.
Maset L’avi Pau Gran Reserva Cava
Tuoksu on juurikin kevyen paahteinen. Mukana on omenaisuutta ja keltaista luumua. Maussa korostuvat päärynäinen lempeä hedelmäisyys, aavistuksen sitruksinen tunnelma kaikessa happoisuudessaan ja paahteinen eleganssi. Kuplat ovat pirteät, jopa napakat cavalle. Happoisuus ja sitruksisuus tuo yllättävän voimakasta ryhtiä tähän viiniin. Makumaailma on tasapainoista cavaa, laadullisesti kivassa balanssissa. Olisin kaivannut hieman maltillisempia happoja, jolloin tämä olisi ollut vielä erinomaisempi. Kaikkineen kumminkin kiva ja reipas cava!
Arvio: Ostaisin toistekin.
Otsikossa mainittu viinin koko nimi on aikamoinen termihirviö. Gran Reserva viittaa viinin ikäännyttämiseen. Jotta viini voi olla Gran Reserva -tyyppiä, sitä on pitänyt kypsyttää yhteensä vähintään 60kk. Kypsyttämisessä osa ajasta viinejä kypsytetään tynnyreissä tai tankeissa ja lopuksi usein vielä pulloissa ennen myyntiin laskemista. Gran Reservasta pykälä alaspäin (min. 36kk kypsytetty viini) on Reserva. Ja sen alapuolelta löytyy Crianza ja vielä Roble. Vino Joven (suom. nuori viini) termillä kutsutaan viinejä, jotka myydään alle vuoden kuluessa sadonkorjuusta. Näitä ei välttämättä ole kypsytetty lainkaan ja ne vertautuvat vaikkapa ranskalaisiin Beaujolais Nuoveau -viineihin.
Riojan alueelta Espanjasta löytyy paljon Tempranillo-rypäleestä tehtyjä lajikeviinejä. Koko alue on kuuluisa juuri Tempranillosta ja se onkin kiinnostavan monipuolinen viini. Tempranillosta tehty viini kestää ikäännyttämistä yleensä hyvin ja Riojan alueen viinejä tyypillisesti kypsytetäänkin pitkään. Kypsytys tapahtuu ensin tynnyreissä ja sitä jatketaan vielä pullotuksen jälkeen ennen kuin viinit tuodaan markkinoille.
Voit löytää näiden Riojan pullojen kyljistä termit Crianza, Reserva ja Gran Reserva. Crianzaa on kypsytetty vähintään 2 vuotta, Reservaa vähintään 3 vuotta ja Gran Reservaa vähintään 5 vuotta. Myynnissä on nyt siis 2018 ja sitä ennen valmistettuja vuosikertoja Gran Reserva -viinejä.
Alkosta voit poimia koriisi vaikkapa tämän 2016 vuoden Coto de Imazin (27,89 €). Anna viinille hetki aikaa hengittää niin huomaat sen parhaat puolet.
Tuoksussa nousevat esiin kirsikka, yrttisyys ja jopa kevyt toffeemainen makeus. Maun puolesta tämä viini on tumman karpaloinen, mukana hentoa savuisuutta ja vaniljaa. Maun loppupuolella yrttisyys korostuu kun tanniinien vaikutus pääsee täyteen mittaansa. Viini erityisesti tuhdeille liharuuille mutta käy mukavasti myös kevyemmille juustoille.
Kaikkiaan varmaotteinen viini, jossa on luonnetta ja laadukasta tunnelmaa.
Pienten viinipullojen valikoimaa löytyy Alkosta jo ihan kivasti, joskaan ei vielä mielestäni riittävästi. Ainakin paikallisessa pikkumyymälässä pienten pullojen hyllynpätkä on aika lyhyt mutta eräs ilta päätin napata sieltä jotain mukaani. Tartuin Piedemonte Gamma Viura valkkariin (Alko 4,99€ / 0,375l).
Tuoksu on hersyvän kukkainen ja paahteinen. Maussa paahteinen aromi on tuntuva muttei liian jyräävä. Mukana on kypsää persikkaa ja kuivattua aprikoosia. Maun keskivaiheilla mukaan tulevat sitruksiset piirteet mutta lopputuntuma kääntyy lempeästi paahteisen puolelle. Vaikka viini ei ole lainkaan makea (sokeria 0g/l), sen aromimaailma tuo väistämättä mielikuvan makeasta. Tämä johtuu siitä, että Moscatel-rypälettä käytetään tyypillisesti makeiden viinien raaka-aineena ja sen aromimaailma on korostetun makean hedelmäinen.
Tämä oli yllättävän moniulotteinen viini mutta jotenkin teollisen tuntuinen. Paahteisuudesta plussaa, jopa esanssisesta hedelmäisyydestä miinusta sillä Chardonnayn parhaat puolet jäävät tässä peittoon.
Alle kymmenen euron viini aiheuttaa minussa väkisinkin ennakkoluuloja. Alkossa en taatusti koskaan valitse alle kympin viiniä. Harvemmin alle 15 euronkaan tuote päätyy koriin. Kyykkyosastoa tutkiessa mielikuvissa pyörivät välittömästi El Tiempo ja Magyar – ajatuskin puistattaa. Mutta koska olen Viinilehden aktiivinen lukija, luotan melko paljon tuottamiinsa arvioihin viineistä. Ja jos Viinilehden arvion mukaan Aires Del Sur Barrel Aged Organic (Alko 9,98€) on kelpo, se ansaitsee tulla testatuksi.
Siispä härkää sarvista ja alle kympin punkkua lasiin. Epäilyttää. Jännittää.
Aires Del Sur Barrel Aged Organic 2021
Tuoksussa kohtaan selkeästi tammitynnyrin merkit. Löydän myös neilikkaa ja mausteisuuden lisäksi hiukan maamaisia vivahteita. Maun puolella kypsä marjaisuus on vallitseva: karpaloa ja karhunvatukkaa. Tummaa luumuista täyteläisyyttä. Mausteisuus tuo ryhtiä, joskaan en aivan olisi laskenut tätä viiniä Roteva & Voimakas -kategoriaan, kuten Alko on tehnyt. Tämä viini on tuhti mutta ei mielestäni ylitä vielä rotevan rajaa. Tanniineja on tässä viinissä tasapainoisen reipas määrä kokonaisuuteen nähden.
Tempranillo tuo tähän kaivattua syvyyttä Cabernet Sauvignonin rinnalle ja Petit Verdot taas tanniinnista ryhdikkyyttä. Oikein onnistunut blendi siis! Tämä viini tuo esiin sen, mitä espanjalaisissa punaviineissä ihailen: rohkean ryhdikkyyden.
Kaiken kaikkiaan tämä viini oli iloinen yllätys: ehdottomasti yksi parhaista halpiksista joita olen testannut!
Maistoin jonkin aikaa sitten ensimmäistä kertaa Faustinoa, aloitin VII-versiosta ja voit lukea siitä tarkemmat kommentit täältä. Vaikka en suuresti tuohon Faustino VII:n ihastunutkaan, uteliaisuus vei voiton ja päätin hankkia vertailun vuoksi ikääntyneemmän Faustino I:n maistettavaksi.
Faustino I Gran Reserva
Faustino I on laatuluokitukseltaan DOCa, joka on korkein mahdollinen Espanjassa. Tämä viini on Gran Reserva -luokkaa, joka edellyttää vähintään 18-24 kk tammitynnyrikypsytystä sekä 36-42 kk pullokypsytystä. Faustinon tapauksessa tynnyrikypsytys kestää vähintään 26kk. Tätä kyseistä viiniä on myyty jo vuosikymmeniä ja se on laajalti tunnettu. Tuotantomäärät ovat suuria.
Espanjan laatuluokat
Espanjan laatuluokitukset korkeimmasta matalimpaan ovat DOP (Denominación de origen protegida), IGP (Indicaciones geográficas protegidas) ja VdM (vino da mesa tai vino).
Dop-luokitus pitää sisällään alaluokat VP (vino de pago), DOCa (Rioja) ja doq (priorat) sekä DO (Denominación de origen)
Mutta sitten itse asiaan. Koska viini on ikääntyneempi, se tarvitsee ilmaa avautuakseen. Dekantointi kannattaa ehdottomasti. Myös tarjoilulämpötilaan kannattaa kiinnittää huomiota: liian kylmänä tämä viini ei aukene kunnolla.
Tuoksu on vahva ja paksu, kypsä kirsikka, luumu ja tammisuus ovat vahvoina. Aistittavissa myös metsäisiä vivahteita. Maku on aivan aluksi jopa keveän tuntuinen mutta pitkä jälkimaku valtaa aistit. Tanniinit ilmenevät viiveellä, joskaan ne eivät ole erityisen voimakkaat. Maussa on tuoksussa jo nousseita aromeja, jälkimaku tuo lisäksi pippuria. Viini ei ikääntyneisyydestään huolimatta ole lainkaan tunkkainen tai raskas vaan on säilyttänyt marjaisen olemuksensa.
Odotin tältä jopa vahvempaa ja tuhdimpaa makupakettia. Kokonaisuus jäi kuitenkin hiukan kevyeksi, ottaen huomioon iän ja kypsytyksen. Kelpuutan kuitenkin keskikastin ryhmään, sillä vivahteita oli mukavasti ja kokonaisuus tasapainoinen.
Tutustuminen viinitilaan on kokemuksena ainutlaatuinen – varsinkin kun sen tekee ensimmäistä kertaa. Keväällä 2019 Espanjan lomalla pääsin tutustumaan viinitilaan opastetulla kierroksella, joka päättyi tietysti tilan tuotteiden maisteluun. Tässä lyhyt kooste siitä, millaista oli vierailla tilalla.
Francisco Gómezin Viinitilan köynnöksiä
Vierailuni kohteena oli Bodegas Francisco Gómezin tila Valencian Alicantessa, lähellä Pinoson kylää. Alueella toimii useita tiloja ja olikin lähes sattumankauppaa, että päädyin laajemmalle vierailulle juuri tänne.
Tilan puitteet olivat hulppeat ja selkeästi turismi oli osa bisnesmallia. Kuitenkin tuotantomäärät ja tuotevalikoima olivat niin laajat, ettei kyseessä ollut arvioni mukaan pelkkä turistien viihdytysputiikki. Kierros käynnistyi tilan historian esittelystä jonka jälkeen siirrytiin tuotantotiloihin. Itse köynnöksiä piti ihailla etäältä, sillä niitä ei ollut asiaa mennä näpelöimään. Onneksi näkymä tilan ympäristöön osoitti, että köynnöksiä oli riittämiin ja ne voivat silminnähden hyvin.
Tilalla oli hyvin moderni tuotantolaitos, jossa kiiltelivät suurehkot alumiinitankit. Onnekseni kierros jatkui kylmän kosteaan kellariin, josta avautui perinteisemmän viininvalmistuksen maailma upeine tammitynnyririvistöineen.
Tammitynnyreitä kellarissa
Ensikertalaiselle kokemus kylmästä, kosteasta ja pimeästä kellaritilasta oli varsin jännittävä. Kellariverkosto tuntui jatkuvan loputtomiin. Tynnyririvit oli tarkasti järjestetty ja niiden kyljistä saattoi lukea liidulla kirjattuja lajikekoodeja sekä vuosilukuja. Tunnelma oli liki hengellinen ja miksi ei olisi ollut: tila toi mieleen vanhan kivikirkon ja oltiinhan samalla jumalten juoman ympäröimänä.
Kellarin tynnyririvit vaihtuivat kesken matkan kaltereihin, kun saavuttiin tilalla ylläpidettyyn viinikellariin. Vuokrattavia kellaripaikkoja oli satoja, ellei tuhansia. Kapeilla käytävillä vuorottelivat eri kokoiset lukittavat viinisäilöt täytteenään pölyn kerrostamia pulloja pinottuina. Käytävien väleillä oli pöytäryhmiä, joiden äärelle oman viinikellaritilan vuokraneet voivat istahtaa nauttimaan noita arvokkaita juomiaan. Olipa tilan perällä isompi juhlatilakin, jossa isommat joukot voivat kokoontua maistelemaan ja juhlimaan. Yleisimpään kellaritilan vuokrausmalliin kuului tietty määrä tilan viinien vuosikertaa sekä tilaa säilyttää myös omia muualta hankittuja viiniaarteita.
Vuokrattavia viinihäkkejäKellarin käytäviä
Kellarin perältä löytyi vielä varsinainen aarrekammio, kun pääsin kurkistamaan Fondillónin valmistamoon. Se on Alicanten alueen oma aarre: Monastrell-lajikkeesta valmistettu vahva viini, joka syntyy vähintään 10 vuotta kestävän tynnyrikypsytyksen tuloksena. Sen korkea alkoholipitoisuus syntyy luontaisesti kun Fondillóniin käytetään ylikypsiä rypäleitä. Valmistusprosessin juju on ikivanhojen tynnyreiden käyttö, jossa joka vuosi pieni määrä viiniä siirretään edellisestä tynnyristä seuraavaan. Viimeinen tynnyri tuottaa valmista Fondillónia mutta tynnyreitä ei koskaan tyhjennetä kokonaan. Näin vuosikerrat hoivaavat toisiaan ja lopputuloksena syntyy arvokas, makeahko viini, jota käytetään jälkiruokaviinin tapaan.
Kierroksen lopulla tutustuttiin vielä oliiviöljyn valmistukseen, joka sekin oli tilan merkittävä tuote. Lopuksi oli tietysti vuorossa tilan tuotteiden maistelua ja itse maistelu oli myös ohjattu toimivasti.
¡Salud!
En enää edes muista kuinka monta mielenkiintoista asiaa kuulin vieraillessani tilalla mutta voin vannoa, että kun matkustaminen jonain päivänä jälleen vapautuu, suuntaan taatusti uusille tiloille ihastelemaan, miten viinin matka kulkee tarhoilta omaan lasiini. ¡Salud!
