Mikä pullo! Ihan ensin tulee mieleen, onko tämä viiniä laisinkaan. Vaikuttaa ulkoapäin väkevämmältä juomalta. Huoli pois, prosentteja on turvalliset 13,5% ja sisältökin on ihan silkkaa punaviiniä ja se on kotoisin Australian Barossa Valleysta. Alue on tunnettu täyteläisen makuisista viineistään.
Ensitunnelma: ohhoh, onpa paksun oloista! Ja makeaa, joskaan ei imelää yhtään. Kiinnostavaa!
Sokeria tässä viinissä tosiaan on reilusti, 9g/l. En kuitenkaan laske tätä mehumaisten viinien joukkoon, sillä viini on täyteläinen ja tanniinejakin siitä löytyy riittämiin, jotta rakenne pysyy kasassa.
Tuoksusta löydän nahkaa ja taatelia sekä tummaa hillottua kirsikkaa.
Maku taas tuo lisäksi karhunvatukkaa, pähkinäistä aromia ja häivähdyksen lakritsaa.
Tämä on taatusti mielipiteidenjakaja. Koska olen avoin kaikenlaisille viinityypeille, löydän tästä monta kiehtovaa elementtiä enkä häiriinny makeuden tuomasta pyöreydestä. Tämä viini on varmasti monelle suuhunsopiva, vaikka ei aivan ylin punaviinien ystävä olisikaan.
Ruokapuolella onkin hiukan haastavampaa miettiä, mikä olisi tämän viinin ruokaystävä. Makeus voisi pelata aika hyvin yhteen suolaisen ruuan kanssa. Ehkäpä runsaan juustoinen ruoka toimisi tämän kanssa kivasti.
Onpa viinillä pitkä nimi! Harvoin sekoiteviinien nimissä mainitaan kaikki valmistuksessa käytetyt rypäleet. Mutta mikäli Alkon valikoimatietoja on uskominen, tämän viinin nimi sisältää ne kaikki.
Nimestä voi tässä tapauksessa kyllä ammentaa ilahduttavasti tietoa. Usein vanhan maailman tapa nimetä viinejä ja niiden etikettien sisältämät tiedot jättävät aukkoja sivistykseen: käytettyjä rypälelajikkeita ei ole merkitty. Sen sijaan oletetaan, että kuluttaja automaattisesti tietää, että punaisen Bordeaux-sekoiteviinin valmistukseen on käytetty Merlotia, Cabernet Sauvignonia, Cabernet Francia, Malbecia ja Petit Verdotia jossain suhteessa.
Uuden maailman viinit on nykyisin suunniteltu helposti lähestyttäviksi eikä vanhojen ja kankeiden sääntöjen kanssa pelaaminen kuulu niiden filosofiaan. Se, että etiketti sisältää tarpeellista infoa kuluttajalle, on mielestäni erittäin hyvä juttu. Otsikon Kleine Zalze on kotoisin Etelä-Afrikasta ja edustaakin uuden maailman viinintuotantoa, vaikka viinitilalla itsessään on todella pitkä historia. Vineyard Selection Shiraz-Mourvèdre-Viognier on viinintekijöiden mukaan kunnianosoitus Rhonen laakson viinityylille, mutta heijastaa silti paikallista identiteettiään.
Tämän viinin valmistukseen on käytetty 68% Shirazia, 31% Mourvédreä ja vain 1% Viognieriä. Tästä rypäleiden yhdistelmästä käytetään myös lyhennettä SMV ja siihen voi törmätä esimerkiksi Rhonen alueen viineissä.
Makuprofiililta voi siis odottaa tummia marjoja ja luumua sekä tupakan ja pippurin aromeja. Nämä aromit ovat tyypillisiä sekä Shirazille että Mourvèdrelle.
Shiraz = Syrah
Mourvèdre = Monastrell
Mourvèdre on rypälelajike, joka on toiselta nimeltään Monastrell. Myös Mataro tarkoittaa samaa. Espanjassa käytetään lajikkeesta Monastrell-nimeä. Shiraz puolestaan on synonyymi Syrahille ja myös Hermitage on nimitys samalle lajikkeelle.
Kleine Zalze SMV 2016
Sitten itse viinin pariin. Kleine Zalze SMV on tuoksultaan luumuinen. Havaitsen myös karpaloa ja minttua. Maku antaa vahvemmin tummia marjoja kuten mainittua karpaloa, esiin nousee myös mustaherukkaa. Jälkimaku on hilloinen. Tämä viini on täyteläinen, keskivahvan tanniininen ja se jättää suuhun lämmittävän jälkitunnelman, jossa on pippuria ja hiukan chiliäkin. Kokonaisuus on lempeän lämmin. Tuoksu on paikoin jopa huumaava ja siihen nähden maku jää hitusen tuoksua latteammaksi.
Tämä on ensisijaisesti liharuokien viini mutta pärjäisi mainiosti myös hiukan mausteisempien ruokien parina. Kokeilisin tämän kanssa vaikkapa marokkolaista lihapataa.
