Koulujen alettua on ollut aika palata normaaliin arkirytmiin. Se tietää sekä sitä, että WSET-opintojen alku lähestyy mutta myös sitä, että blogi herää kesäuniltaan.
Syksyn lähestyessä saapuu monia mukavia asioita, kuten marjat ja sienet metsiin! Olin eilen poimimassa mustikoita ja sattumalta löysin mukavan pussillisen kanttarelleja samalla reissulla.
Kyselin Instagramin puolella vinkkejä, mitä ihanaa kantarelleista kannattaisi kokata. Koska syöjiä ei meidän perheessä sienille ole muita, saan poimimastani määrästä parikin eri ruokaa. Päädyin ensin valmistamaan kantarellipastaa ja alla teillekin ohje, jolla mielestäni tuli ihanan täyteläinen koostumus!
Kantarellipasta (kahdelle)
Ainekset: - Noin 1/2 litraa kantarelleja, vähän pienempikin määrä riittää hyvin - Voita - Puolikas punasipuli - 2 valkosipulinkynttä - Noin 1dl valkoviiniä - Valkosipulituorejuustoa - 1 dl kuohukermaa - Suolaa - Mustapippuria - Haluaamaasi pastaa, esim. Tagliatelle - Halutessasi raastettua parmesaania Pilko kantarellit paloiksi, hienonna sipulit. Laita kantarellit kuivalle paistinpannulle ja paista kunnes irtoava neste on haihtunut. Älä laita pannua täydelle teholle etteivät kantarellit pala tai jää pohjaan kiinni. Kun neste on haihtunut, lisää pannulle voita ainakin parin ruokalusikallisen verran. Lisää pannulle sipulit ja paistele kunnes ne ovat pehmenneet. Lorauta pannulle valkoviini ja annna kiehahtaa hiukan kasaan. Lisää sitten kerma ja valkosipulituorejuusto. Anna porista miedolla lämmöllä kunnes kastike sakeutuu. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos kastike tuntuu liian paksulta, lisää sekaan hiukan pastan keitinvettä. Tarjoile pastan ja halutessasi raastetun parmesaanin kanssa.
Kantarellipastan pariksi valitsin Ribbonwood Rieslingin 2020 (Alko 17,98€), joka tulee Uuden-Seelannin Marlboroughin alueelta. Viinin on valmistanut Framinghamin viinitalo, joka tekee viinejä omalla, jopa kokeellisella tyylillään eri rypäle-eriä yhdistellen. Marlborough on alueena tunnetumpi Sauvignon Blanceista kuin Rieslingeistä, mutta tämä Ribbonwood Riesling on hyvä esimerkki alueen potentiaalista tuottaa monisävyisiä viinejä. Marlboroughin alueella päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiä, mutta yöt kohtalaisen viileitä. Usein syksyt ovat myös suhteellisen kuivia, jolloin sadonkorjuuta voidaan lykätä pidemmälle ja näin rypäleisiin pääsee kehittymään enemmän sokeria. Framinghamin viinitalo sijaitsee Wairaun laaksossa, jossa maasto on kohtalaisen tasaista ja sen läpi virtaa joki.
Sokerin määrä näkyy korkeana tässäkin viinissä ja sen luokka on Alkossa puolikuiva. Makeus toimii hyvänä vastinparina happojen kanssa ja nämä yhdeassä ruuan rasvaisuuden kanssa muodostavat harmonisen yhdistelmän.
Ribbonwoodin tuoksussa on limen ja omenan raikas tuoksu yhdistettynä kukkaisuuteen ja aavistukseen mineraalista sekä petrolista aromia. Viinillä on vaalea heinän väri.
Maussa tuntuu alussa raikas hedelmäisyys, reippaat hapot taittavat korkeaa sokerimäärää (16g/l) jopa niin hyvin, että viiniä voisi ajatella kuivaksi puolikuivan sijaan. Maun jälkipuolella mineraalisuus nousee voimallisemmin esiin ja jälkimaku on kohtuullisen pitkä.
Kermaisen sienipastan rasvaisuus taittuu hienosti eikä viini jyrää alleen kantarellien hienoja vivahteita, vaikka onkin rieslingiksi makupaletiltaan vahva. Hapot ja viinin raikkaus muodostavat tuhdin pastan kanssa hienon balanssin, joka nostattaa veden kielelle.
Suosittelen tätä viiniä myös sellaisenaan nautittavaksi ja etenkin niille, jotka rakastavat Rieslingiä mutta kaipaavat jotakin pientä uutta makupalettiin.
Arvio: Tooosi hyvä.